Takametsien mörrimöykyt

Tylsää aikaa tämä vuodenvaihde, kun kisoja, koulutuksia ja kissanristiäisiä on kovin vähän, ja aikaa ja fiiliksiä ihmisten ilmoille kerrankin olisi. Kohta hallitreenit jäävät pariksi viikoksi tauolle, sitten ei auta kuin metsittyä vaan kotona. Uudenvuodenpäiväksi ja loppiaiseksi saatiin onneksi kutsu Ojakkalan uuteen halliin treenaamaan – halleja tuntuu nyt nousevan sinne tänne kuin sieniä sateella.

Selma-parka on saanut kärsiä pitkästyneen emäntänsä huonosta huumorista. Piparihaaste oli sille kyllä aika helppo kun ollaan harjoiteltu tunnarilla, Pompula ja Peippo eivät varmaan millään harjoittelulla pystyisi olemaan ahmaisematta herkkua:

20141207_123001

Seura tekee kaltaisekseen? Koomisinta on, että Peippo näyttää
paljon hassummalta ihan omana itsenään: 

20141207_120020

Keskiviikon tokoihin pääsivät viime viikolla sekä Selma, että Peippo. Selmalla jatkettiin häiriöteemaa niin, että nyt heiluttelin sille itse patukkaa vasemmalla kädellä. Huomattavasti helpompaa kuin Ninan häiriköinti. Tunnari tehtiin tietty taas, hyvin sujui. Lopuksi Nina teki Selmalle nopean tokoleikkiharjoituksen, Selma oli kovin skarppina ja tuo taisikin olla itselleni vaikeampaa kuin Selmalle. Peipon vuorolla puhuttiin paikallamakuusta (omissa treeneissä mennään eteenpäin, vieraassa seurassa reunapaikka ja kehumista kun palaan luokse), ja tehtiin tunnari ensin yhtä piilottamalla ja sitten kokonaisena. Tässä pitää muistaa vaihdella liikkeen loppua, ja ottaa välillä myös luovutuksen kanssa. Ruutuakin ehdittiin tehdä Ninan näyttämänä.

Sunnuntaina iltapäivästä käytiin tekemässä huonot treenit jäähallilla. Peippo taisi olla ihan väsynyt puolentoista tunnin metsässä kaahaamisen jälkeen, eikä oikein ollut tokomoodissa ensinkään. Ja se on Peipolle harvinaista! Paikallamakuu sentään siltäkin sujui. Selma teki puolihuolimattoman tunnarin, ja sekoili ruudun kanssa. Kaikille koirille tuotti vaikeuksia se, että ruudussa ei ollut reunanauhaa. Lumella se ei olisi kumminkaan näkynyt, niin jätettiin se kokonaan pois.

o o o

Viime viikon aksoissa tehtiin kahta 6–7 esteen pätkää, jossa tuli ohjaajan valinnan mukaan pari persjättöä/takaaleikkausta/valssia. Eka pätkä oli helppo siihen saakka kunnes koitettiin Peipon kanssa takaaleikkausta keppien kakkospuolelle. Ei onnistunut sitten millään. Takaaleikkaus ykköspuolelle taas sujui ihan hyvin. Toisessa harjoituksessa puolestaan ohjaajan valssi ei onnistunut ennen kuin noin toistolla nro 25, kun Tarja tuli kentälle torppaamaan väärään suuntaan liikkumisen. 😀 Valssit ei kyllä tosiaan ole tämän kökköohjaajan juttu. Piirsin harjoitukset ihan ylös, joten joulunpyhinä päästään Peipon kanssa tahkoamaan.

ratapiirros

Itsenäisyyspäivänä Peippo pääsi mukaan shoppailureissulle messariin, tai oikeastaan siis samalla reissulla tehdylle iltakävelylle ytimeen. Siinä sitä olikin taas ihmettelemistä meille takametsien mörrimöykyille. Peippo pääsi ihailemaan tuomiokirkon rappusilta kaupungin jouluvalaistusta, haaveili kanijahdista Hakaniemessä (niitä vilisi siellä kuin Kanin kirouksessa ikään), teki piilopaikallamakuun Espalla, ryntäili pulujen perässä rautatieasemalla, söi maukkaan oloista oksennusta ja näki presidentin – tai ainakin presidentin autosaattueen. Peippo-metsäläinen innostuu aina kovin päästessään ihmisten ilmoille, mutta reilun tunnin kaupunkilenkki hulinassa sai siitä kyllä vedon pois. Helsingissä oli kaunista, harmi kun ei ollut edes puhelimen kameraa mukana.

Vedosta puheenollen, olen parin viikon ajan tehnyt iltaisin ylimääräistä taittohommaa, ja koirat ovat joutuneet aika paljon viihdyttämään itse itseään. Tomppa on nukkunut, Selma on pihistellyt pöydiltä purkinkansia ja laatikoista sormikkaita ja tuhonnut ne, ja Peippo on kantanut työpöydälle kaiken irtaimiston. Se on oppinut työntämään kaapin liukuovet auki ja kaivaa sieltä pipot ja hanskat vuorotellen tuotavaksi, samoin se menee ihan pokkana käsilaukulle kaivelemaan. Jonkun ajan kuluessa työpöydälle kertyy sitten kiva röykkiö erilaisia tavaroita. Koska se ei hajota mitään, kanniskelkoot.

o o o

Selman kortisoniannoksen vähentäminen on edennyt niin, että nyt se saa vain puolikkaan tablettia joka toinen päivä. Vähän se nuoleskelee itseään, mutta periaatteessa talvi on niin pitkällä, että kohta kutinan pitäisi vähentyä. Saataisiinpa nyt vain nopeasti kuuri lopetetuksi, niin päästäisiin kipulääkkeiden kimppuun, ja sitten toivottavasti tokokokeisiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s