Istu!

Tällä viikolla käytiin harjoittelmassa istumista Kärkölässä, Parikkalassa, Lappeenrannassa, Imatralla, Virolahdella ja Kotkassa. Toisinaan koirat komennettiin myös seisomaan, eikä palkkaakaan kovasta työnteosta herunut kiitosta enempää. Selma on yleensä ihan ansioitunut poseeraaja, joka osaa ottaa edullisen asennon kun huomaa että kamera kaivetaan esiin, mutta tällä kertaa sekin joutui käskyn alle, jottei olisi kiivennyt näkötornin rappuja ylös (ehti jo puoliväliin), mennyt uimaan suihkulähteeseen (oli jo menossa) tai pulahtanut huimasti virtaavaan Langinkoskeen (ihan ei virta ehtinyt viedä). 

Ensimmäisessä kohteessa, turkoosilla Kiikunlähteellä Hollolassa, meininki oli vielä niin vapaata, että haistelukin kelpasi. Viattomat koiraparat eivät vielä osanneet aavistaa mitä tuleman piti:

Kärkölän Huovilan puiston museolla ja englantilaisessa puutarhassa sitten päästiin jo itse asiaan:

Peippo jatkoi harjoittelua Parikkalassa. Selmaa en uskaltanut ottaa harjoituksiin kun se olisi varmaan syönyt kaikki 500 patsasta, ja Tomppaa olisi luultavimmin pelottanut ihan kamalasti. Peippokin hiukan ihmetteli omituista hiljaista jengiä ja hävytöntä kintuille pissivää koiraa. Papinrouvan ilmettä se matki hävyttömästi, ja alastoman keihäänheittäjän pippelin alla seisominen oli niin noloa, että korvatkin piti vetää ihan linttaan:

Patsaspuiston takia itään varsinaisesti lähdettiin ajelemaankin, ja paikka oli vielä paljon upeampi kuin olin ajatellutkaan. Suosittelen kaikille, ja plussaa lisäksi tietenkin siitä että sinne sai mennä koiran kanssa.

 

Edes Tomppa ei välttynyt paikallaolosulkeisilta. Tällä kertaa sillä vuorossa seisominen. Tomppaa kyllä pelotti Imatran Kruununpuiston korkeilla kallioilla niin että se taisi olla ennemminkin jähmettynyt kauhusta:

Kruununpuiston suihkulähde oli myös luonnollisesti Tompan mielestä pelottava, joten Selma sai hoitaa harjoittelun siellä ihan itsekseen:

Peipon vuoro oli Lappeenrannan linnoituksella, jossa istumisen lisäksi myös seistiin:

Klamilan näkötornilla Virolahdella kaikki kolme joutuivat hommiin. Oli muuten pikkuisen kiikkerä torni.

Istumistreenit huipentuivat Kotkaan Langinkosken Keisarilliselle kalamajalle, jossa Selma sai näyttää taitonsa. Täällä on käyty ennenkin, mutta paikka on niin hieno, että tuskin tämäkään viimeinen vierailu Langinkoskella oli:

Oli siinä istumista kerrakseen. Vastapainoksi Peippo ja vähän muutkin ovat päässeet suolle rellestämään. Selmaa ei kyllä voi oikein enää ottaa pidemmille suoretkille mukaan kun sen selkä rasittuu pehmeällä pohjalla liikaa, ja Tomppaa taas ei viitsi ottaa mukaan ainakaan minnekään lintusuolle, jonne Peippo eläimiä jahtaamattomana ja lähellä pysyvänä pääsee. Jos oli upeita maisemia ja hienoja paikkoja reissussa, niin kyllä on upea tuo lähiseudun Kurkisuokin. Bonuksena törmättiin erikoiseen sääksen turpeesta tekemään pesään, jolta kyllä nopeasti lähdettiin poiskin kun sääksirouva itse kaarteli huolestuneen kuuloisena meidän yläpuolella. Ei sillä enää poikasia ollut, eikä me kyllä pesimäaikaan suolle mennäkään, mutta tuntui muuten olevan tarkka pesästään.

Peippo nautti täysin siemauksin muta- ja turvekylvyistä ja lakansyönnistä. Kyllä se tuommoinen ranskalainenkin paimen istuu aika kivasti suomalaiseen suomaisemaan.