Pyristelyä

IMG_9213Melkoista itsepetosta oli loman loppuessa uskotella itselleen, että on kiva kun työt alkavat niin tulee taas rytmi elämiseen ja olemiseen. Se rytmihän nyt on sitten sitä että aika menee töissä ja junassa kököttäessä, ja sitten pitää pähkäillä, että mikä on se asia minkä illalla haluat toteuttaa, kun useampaa asiaa ei ehdi. No, onneksi töissä on ihan kivaa, ja ehkä se ”rytmi” sieltä sitten taas joskus löytyy.

IMG_9129

Suolammella ollaan oltu minuutti, ja Peippo on jo ehtinyt hankkia ehdan mutakuorrutteen itselleen.

IMG_9156

Tomppakin oli todistettavasti mukana. Sitä ei kyllä miksikään varsinaiseksi linssiluteeksi voi kutsua.

Treenailla on koitettu kuitenkin jonkun verran puutteellisen ajan rajoissa. Jäljellä on käyty pari kertaa Kaisun kanssa, ja ihan kuin Peipon hajuaisti olisi vähän kortisonikuurin myötä parantunut! Maanantaina käytiin uudessa paikassa jossa jäljen alku oli ikäänkuin ”minilukkoja”, eli tiheitä korkeita röykkyjä, ja sehän olikin vaikea maasto, varsinkin kun keli oli vielä kuiva, kuuma ja tyyni. Tuskin kokeessa nyt tuommoista maastoa sattuu ikinä olemaan (jos me nyt ikinä enää mihinkään kokeeseen päästäänkään), mutta kaipa noita töyssyjäkin on hyvä harjoitella.

Tottista tehtiin eilen Ninan (jee, meidän koutsi oli tänäkin vuonna SM-ykkönen!) treeneissä ilmoittautumisen (Ronja) ja kahden hengen henkilöryhmän verran. Ilmoittautumisessa pitää muistaa päästää pari vähän edeltä niin että saan sitten valita meille puolen ja välimatkan. Hlöryhmän vasemmalle käännöksissä auttoi tosi paljon kun käänsin vasenta jalkaa jalkaterästä lähtien ulospäin, oli selkeä apu Peipolle. Oikein hyvinhän se noin muutoin – tuttujen ihmisten kanssa ainakin – sujui. Olisi kyllä kiva saada joskus treenata vierastakin henkilöryhmää! Lopuksi tehtiin vähän häiriöseuraamista ja kaukot. Kaukoissa pitää muistaa, että käsi ei lähde liian aikaisin liikkeelle, antaa muuten ennakoinnin vaikutelman – näin ainakin maasta istumaan noustessa.

Viime viikon tokoissa tehtiin Peipon kanssa helppoa temppurataa, ja yllätyin iloisesti kun laiskan kesä-Peipon tilalle oli ilmestynyt sähäkkä ja keuliva toko-Peippo. Ilmeisesti kortisonikuuri (ja huono olo?) saivat aikaan alkukesän väsymyksen, ja kun kortisoniannos on nyt koko ajan pienentynyt ja loppuukin ihan juuri, Peippo on sitä mukaa piristynyt.

Esteitäkin ollaan käyty tekemässä pari kertaa. Pallopalkan vaihdoin namikippoon silloin kun Peippo ei ollut ihan virkeimmillään, ja osin siksi että nyt ollaan tehty myös kotona ennen ilta- ja aamuruokaa kiloista noutoa tai matalaa (70 cm?) hyppyä tai molempia ruokapalkalla. Peippohan on niin tarkka palkkojensa suhteen, että palloa ja ruokaa on vähän vaikea sotkea saman liikkeen treenaamiseen. A-este menee nyt kivasti, tosin olen onnistunut heittämään kapulankin aika kauas esteestä, mutta hyppyä se tahtoo kolautella. Kiinteää metristä ei olla tänä kesänä hypätty ollenkaan, vain pressua ja keikkaavaa, ja sillä linjalla mennäänkin ainakin seuraavaan hierontaan saakka. Hyvin todennäköistä nimittäin on että Peippo jumii, kun viimeisestä hieronnasta on hirveästi aikaa, ja ollaan jumppailtu ja muutenkin liikuttu paljon kesällä.

IMG_9160 IMG_9192

Muutoin Peippo on tosi hyvässä kunnossa. Korva on supersiisti, rapsuttanut se on nyt ihan vähän parina päivänä (toivottavasti jotain ihan muuta kutkaa), ja tänään tajusin että sen silmänalusiakaan ei tarvitse enää ikinä putsailla. Silloin tällöin silmän alla olleet rähmäkokkareet olen aiemmin laittanut löysien luomien piikkiin, mutta samaa vaivaa on sitten tainnut olla sekin. Jumppauskin alkaa näkyä, ja ristikkäisten jalkojen nostelussa ollaan pidennetty aikoja aika paljon. Pehmeällä alustalla tapahtuvan nostelun pudotin jumppaohjelmasta kun ei ne tassut nyt vaan kertakaikkiaan ikinä osu sinne alustalle. Hidasta käyntiä tehdään mättäiden, kivien ja kantojen yli, ja nyt ollaan alettu menemään myös rinteessä ylös, alas ja poikittain. Uimassa ollaan edelleen käyty melkein joka päivä kummankin uimarin kanssa.

IMG_9249

Iltauinnit ovat olleet elokuun yhteisiä harrastuksia Peipon kanssa, kun vedet ovat vihdoin lämmenneet.

Myös Pirttimäen läskileiri on julistettu tältä erää päättyneeksi. Selma painoi viime viikon hieronnassa 29,5 kiloa, ja on tosi hyvässä ja lihaksikkaassa kunnossa. Peippo pääsi kesällä laihtumaan vaikkei sitä edes pitänyt laihduttaa, lisääntynyt liikunta ilmeisesti teki tehtävänsä. Myös Tomppa on sutjakoitunut ja ehkä vähän myös päässyt parantamaan kuntoaankin kun sekin on pitkästä aikaa päässyt silloin tällöin juoksemaan vapaana. Selma oli hieronnassa tosi jumissa lannerangastaan, mutta antoi taas käsitellä itseään hurjan hyvin. Vaikka se onkin ollut nyt hyväkuntoinen, niin kyllähän sen liikkuminen muuten tuntuu pikkuhiljaa huononevan ja huononevan. Onneksi sentään pikku hiljaa, ja lisäksi allergian takia nyt päällä oleva kortisonikuuri tuntuu taas tehneen ihmeitä. Osin ehkä senkin takia että olo on mukavampi kun ei kutita, mutta jotenkin se kyllä vaikuttaa myös jumituksiin/kipuun. Tuo kipu-asia on kyllä kummallinen, kun ei se ikinä kipulääkekuurista noin piristy… Selmankin kuuri loppuu kohta, toivotaan että vaikutus jatkuu yhtä pitkään kuin viime kesänä ja syksynä. Nyt Selma peitsaa vähemmän, se laukkaa paljon enemmän, ja haastaa Tomppaa ja Peippoa leikkimäänkin aina välillä. Ja nyt kun vanhaa Selmaa on näkyvissä, huomaa vielä selvemmin miten paljon alaspäin sen kunto on neljän vuoden aikana mennyt. 😦  Uskon silti että enimmäkseen Selma vaan jäykistyy jäykistymistään ja liikkuu siksi huonosti eikä halua spurttailla, eikä niin että se olisi mitenkään erityisen kipeä. Varmastihan sillä silti kipujakin ainakin välillä on.

IMG_9187

Selman hyvästä kunnosta kertoo se, että se on jaksanut nyt hyvin parin tunnin suolenkit. Edes seuraavana päivänä ei ole näkynyt jäykkyyttä.

Sitten pitää vielä todeta, että on mulla (toisinaan) aika tottelevaiset (isot) koirat. Eilen iltalenkillä lähti varvikossa piilossa nököttänyt rusakko livohkaan ihan parin metrin päästä koirista, ja olin jo ihan varma että sinne menevät kumpainenkin. Selmaa ajatellen karjaisin kuitenkin kiellon, kun se ei missään tapauksessa saisi kirmailla minkään perässä, ja ihme ja kumma; Selma pysähtyi niille sijoilleen, ja Peippokin kaarsi kymmenen metrin päästä takaisin. Ja taatusti olisi ollut kummallakin kova hinku lähteä pupun perään. Tomppa oli onneksi kiinni ja kiljui narun jatkeena – sitä ei olisi kyllä mitkään karjumiset pidätelleet. Että on sitä eroa saalisviettisellä paimenella ja riistaviettisellä pystykorvalla, noin mitä tottelemiseen tulee.

IMG_9173 IMG_9223

 

IMG_9239

Raahasin koko reissun mukana makrolinssiä, mutta kun perhosia ei näkynyt, niin piti sitten ikuistaa tämmöinen reppana. Tiellä oli melkein vierekkäin litistyneenä sekä kyy että vaskitsa, toivottavasti kukaan ei ainakaan tarkoituksella ollut päälle ajanut. 😦

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s