Yhdet treenit vaan

Sen verran hyvät tokotreenit oli eilen, että pitää kirjoittaa ylös kun vielä muistaa. Tällä kertaa katsottiin Peipon seuraamista, kun itseä hiukan häiritsee se peitsaaminen. Treeneissäpä selvisikin, että peitsaaminen ei johdukaan liian hitaasta vauhdista, vaan Peippo on oppinut, että seuraaminen kuuluu tehdä peitsaamalla, pl. juoksuosuudet. Jos kävelen paljon nopeammin kuin juoksen, Peippo peitsaa, mutta hitaamman hölkän se kyllä tekee ravilla. Samoin se siirtää raviin heti vapautuksen jälkeen. Tätä koitettiin korjata isolla ympyrällä oikeaan kierrokseen, ja aina palkka heti kun vaihtoi raviin. Nina sanoi ettei tiedä että kukaan olisi saanut ongelmaa kokonaan pois, viimeistään käännöksissä rytmi rikkoutuu ja passi palaa. Treenaillaan varmaan silti tätä, mutta koitetaan olla tekemättä asiasta numeroa.

Sitten katsottiin peruuttamista, jossa ongelmana on ohjaajan käsi. Kun Peippo ei voi peruuttaa tietenkään samoin kun mennä eteenpäin, eli pitää päätä ikäänkuin sylissä, on oma käsi tiellä ollessaan luonnollisessa paikassa. Sitten se paukuttaa Peippoa päähän ja aiheuttaa peräpään liirailun oikealle. Jos käsi on Peipon ulkopuolella, se näyttää hassulle, joten päädyttiin siihen että käsi on vaan suht koht kiinni omassa reidessä. Näin Peippo peruutti hienosti ja nopeasti suoraan, ihan lievästi vain edistäen (vai taistaen? 😀 ).

Treeni oli eka kahteen kuukauteen kun palkkana oli nappulan sijasta nakkia. Seuruut palkkasin pallolla, mutta paikkiksia odotellessa muiden tullessa sisään nakin voiman huomasi, se oli tosiaankin kahdessa kuukaudessa kasvattanut arvoaan. Nykyään koitan aina (ellen ole itse hermoheikolla tuulella) mennä riviin niin että Peippo on vapaana, ja nyt kurvailtiin lisäksi sisääntulijoiden liepeillä hienossa kontaktissa kuola valuen. Ovesta tulevat koirat ovat aina olleet Peipolle iso häiriö, mutta eipä tällä kertaa. 😀 EVL-paikallaolot tehtiin ekaa kertaa niin, että olin melkein koko istumisen ajan piilossa. Kutsuttuna perusasennossa Peippo katsoi Ellin sivulletuloa vähän turhan innokkasti, mutta muutoin oli tosi hieno. On meillä siis jo melkein yksi EVL-liikekin kasassa. 🙂

20151216_203439

Hetki ennen on-napin painamista. En tiedä nukkuiko se, mutta silmät olivat ainakin kiinni. 

Treenin lopuksi Nina kertoi terrieristään, jolla oli myös ollut kynsivaivoja. Yhtenä keväänä siltä oli lähtenyt useampi kynsi irti, ja sen jälkeen vain pari kertaa yksi yksittäinen. Kipeitä eivät kuulemma juuri olleet olleet vaikka koira oli muuten kipuherkkä,  ytimet vaan olivat ikäänkuin kuivahtaneet. Siis ihan tismalleen kuin Peipolla! Kyllä sillä siis hyvinkin todennäköisesti saattaa olla lievänä jylläävä SLO. Toivottavasti Peipon käy samoin kuin Ninan terrierin, ettei vaiva ikinä tästä pahemmaksi menisikään. Tällä hetkellä Peipon kynsi ei tunnu enää olevan sitäkään vähää kipeä mitä se oli. kynsiainesta roikkuu vielä kynnen päällä, mutta ydin on jo kovaksi kuivahtanut möykky. Eilen katsoin blogista milloin tämä Peipon riesa on alkanut, ja niin kuin muistinkin niin heti yksivuotispäivän jälkeen siltä on tipahtanut eka kynsi ihan noin vaan. Ja sen jälkeen sitten joka kevät on ollut kynsiä kateissa. Pahimmillaan vaiva oli viime keväänä steriloinnin jälkeen – autoimmuunisairauksillehan on ihan tyypillistä että ne laukeavat juuri esimerkiksi steriloinnista tai kastroinnista, rokotuksista tai ihan vaan stressistä.

20151202_182938

Takaisin off-tilaan. Onneksi Selma ei ole kovin tarkka tyynystään, se kun kelpaa Peipollekin hyvin siihen oikeaan tarkoitukseensa. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s