Tervemenoa vuosi 2015

Tänä vuonna taloudessa oli kolme enemmän tai vähemmän eläkeläistä harrastuskoiraa, kun Peiponkin vuosi meni vastoin odotuksia ja toiveita diagnooseja keräillessä ja dopingkarenssia viettäessä. Tätä vuotta ei siis tule vähääkään ikävä, toivottavasti ensi vuosi toisi meille edes hiukan parempaa tuuria.

Selman kanssa koitettiin alkuvuosi vielä tavoitteellisesti tokoilla, mutta selkävaivat veivät voiton. Paikallamakuu ahdisti ja vauhtiliikkeitä treenatessa olin aina sydän kurkussa. Keväällä otetuista selän kontrollikuvista näkyi että spondyloosi etenee etenemistään, mutta keväällä olleen huonomman jakson jälkeen Selma on kuitenkin ollut yllättävänkin hyväkuntoisen oloinen, ja se on tietty tärkeintä. Siedätyshoitokin puri niin että koko vuonna Semppu söi vain kaksi ihan lyhyttä kortisonikuuria. Kun tokon treenaus lopetettiin tuli tilalle syksyllä rally-toko, ja loppuvuodesta ehdittiin saada jo kaksi hyväksyttyä tulosta kisoistakin. Nyt taloudessa on siis käyttömali, jolla on päälajina (no, ainoana lajina) rally-toko. 😀

Selman ensi vuoden tavoitteena on pysyä mahdollisimman iloisena, kivuttomana, kutkattomana ja hyvässä lihaskunnossa. Rally-tokoonkin laitetaan tavoitteita mikäli kunto vaan sallii; RTK2 pitäisi olla saavutettavissa ihan pienellä työllä, ja voittajaluokkaakin olisi kiva testata kun oikean puolen seuraaminenkin on jo ihan kohtuullisella mallilla.

o o o

Peipon kanssa haaveiltiin tälle vuodelle vaikka mistä, mutta käteen jäi vain diagnooseja. Vielä keväällä Peippo kävi muutamat agikisat, mutta siitä kyllä huomasi että ei se ihan kunnossa ollut. Raukka yritti kyllä parhaansa, mutta viikoissa kisoissa se ei kyennyt enää edes pujottelemaan. Steriloinnin yhteydessä sitten löytyikin selästä spondyloosi, ja syksyn kontrollikuvissa lisäksi ilmeisesti etupäätä jumittava ahtaampi nikamaväli. Viimeiset agilitytreenit siis treenattiin maaliskuussa, eikä esteille palata enää koskaan. Nähtäväksi jää selviääkö se Peippo tulevaisuudessa metrin pk-esteestä, toivotaan ainakin näin.

Keväällä tutkittiin moneen kertaan myös Peipon sitkeää korvatulehdusta ja syötiin puhjenneeseen rasvapattiin antibiootteja. Nielun tähystyksessä löydöksenä oli vajaakehittynyt kurkunpää (ja nielutulehdus), ja syksyn ihotesteissä löytyi korvatulehdukset selittävä pöly- ja varastopunkkiallergia. Kutiava nenä ja kurkkutulehdukset vaikuttivat selvästi myös Peipon jäljestykseen – kortisonikuurin aikana se löysi kepit huomattavasti paremmin ja myös merkkasi ne pidemmältä.

Jotta Peippo ei olisi päässyt liian helpolla, se kipuili lisäksi keväällä ja alkukesästä irtoilleita kynsiään. Kynnet olivat epämuodostuneita ja niissä oli vaaleita länttejä, ja useampikin lähti kokonaan irti. Kun vaiva taas kerran nyt syksyllä uusii, niin kyseessä saattaa hyvinkin mahdollisesti olla lieväoireisena pysynyt SLO. Varpaita ei nyt sentään pelkästään näytteitten takia lähdetä amputoimaan, kun hoitona on joka tapauksessa biotiini ja rasvahapot, oli vaiva mitä oli.

Suurin osa Peipposen vuodesta meni siis joko kipeänä tai karenssissa. Muutamaan jälkikokeeseen yritin syksyllä paikkaa, mutta eipä tärpännyt. Tokossa käytiin parit möllit, yksiin kokeisiin oli paikka, mutta silloin taisi juuri olla kynnet kipeimmillään. Ulkopuolisiin koulutuksiinkaan ei juuri osallistuttu, kun ikinä ei voi etukäteen tietää missä kunnossa Peippo kulloinkin on.

Peipon ensi vuoden tavoitteet onkin sitten täysi arvoitus. Jokainen noista sen kolmesta vaivasta voi pahaksi äityessään olla lopetuksen paikka – ja toisaalta sitten taas voivat olla niin lieväoireisiakin että jotakuinkin normaali elämä on ihan mahdollista. Siedätyshoito alkaa luultavasti alkuvuodesta, ja jos tuuri käy niin saadaan Peipon nenä (ja korva) pysymään kunnossa. Jos se vielä pystyy hyppäämäänkin, niin kyllähän sitä JK2:ta sitten pitäisi käydä kokeilemassa, jos vaan johonkin kokeeseen onnistutaan tunkemaan. Tokokokeisiin mennään luultavasti vaikka vähän kutisisi tai jumittaisikin, riippuen lähinnä siitä ollaanko doping-karenssissa vai eikö olla. Mahtavaahan se olisi jos Peipon vaivat pysyisivät kurissa ja nuori koira voisi nauttia täysillä elämästä ja harrastamisesta, ei ole reilua tuommoinen sairastelu.

o o o

Tompan vuosi meni Tomppamaisesti ilman mitään sen suurempia mielenkuohuja tai kesän ontumista kummempia vaivoja. Toivotaan että ensi vuosi menee yhtä seesteisesti. Laumaelämä on muutaman viikon takaisen nahistelun jälkeen ihan normaalia, ja koirat voi huoletta jättää yksin kotiin erottelematta niitä mitenkään. Suunnitelmissa on viedä Tomppa kokeilemaan vierasta kisaympäristöä Selman seuraaviin rallikisoihin, ja jos se ei saa kohtausta, niin ehkäpä korkataan vielä senkin kanssa rally-tokokisat. Liikkeet sillä on aika hyvin hallussa.

o o o

Eipä ollut siis juuri hurraamista meidän vuodessa 2015, toivotaan ensi vuodesta varsinkin Peipon osalta edes pikkuisen parempaa!

2Q3A1544

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s