Sattuu ja tapahtuu


2Q3A3784
Talvilomaviikolla ja sitä edellisellä ehdittiin puuhailla jos vaikka mitä, ja tekevällehän tunnetusti sattuu. Lääkäriä ei sentään tarvinnut vaivata, vaikka sekä Tomppa että Peippo vammautuivat loman aikana. Jos lomailu on jatkossakin näin hurjaa, jaksan ihan hyvin odottaa seuraavaa lomaa heinäkuulle saakka! Mahtui lomailuun sentään kaikkea kivaakin, Repovedellä ja Sastamalassa käytiin, ja Mia Skogsterin tosi hyvällä luennollakin tuli käytyä. 

2Q3A3611

Lauantaina ennen loman alkua ehdittiin tehdä Peipon kanssa kahdet hyvät tokotreenit vieraassa porukassa. Heilujen kentälle Peipon pitää aina mennä raamit kaulassa, mutta nykyään se rauhoittuu onneksi jo hyvin heti kun päästään kentälle, ja lyhyt treeni meni hyvin. Illalla käytiin RSKK:n hallissa muutaman vieraan ja yhden tutumman koiran kanssa, ja Peippo oli ihan superhyvässä moodissa. Kaikki tekivät samoja juttuja yhtä aikaa, ja niin lomittain tehdyt jäävät kuin pienessä ringissä kumminkin päin tehdyt kaukot onnistuivat hyvin. Olin ihan supertyytyväinen Peippoon tämän päivän jälkeen, vaikka niinhän se on nyt viime aikoina hyvä tavannut ollakin.

2Q3A3683

Jo jokunen päivä sitten aloin kirjoittaa päivitystä siitä, miten asiat Peipon kanssa ovat alkaneet sujua vähän helpommin, mutta tähän pitää ehkä ja toivottavasti palata joskus tuonnempana. Aika kaukaiselle kuitenkin tuntuu se aika, kun Peippo saattoi vieraassa ryhmässä treenatessa purra kuumetessaan (tajuamattaan edes) reidestä jos mentiin liian lähelle väärää koiraa. Nykyään on homma ollut aika lailla hanskassa, kunhan vaan muistetaan lähteä vieraaseen seuraan tarpeeksi ajoissa jotta saadaan kierrokset alas. Takapakkeja tulee ja on tullut, mutta ainakin eiliseen saakka kuvittelin, että eteenpäin mennään hitaasti mutta varmasti.

2Q3A3513

Eilen käytiin Peipon kanssa tokan kerran Heilujen treeneissä, ja autolta kentälle siirtyminen oli taas hiukan äänekäs. Kentälle päästyä Peippo rauhoittui saman tien. Paikallaoloissa Peippo oli rivistön viimeisenä kiltin lapinkoiranartun vieressä. Kovin kauas ei ehditty koirien luota lähteä, kun yksi koira lähti rivistöstä kuulemma toisen koiran ohjaajan perään (?!), ja sieltä sitten suoraan Peipon päälle. Ihan en ehtinyt kutsua Peippoa luokse, kun toinen oli jo iholla. Eipä siinä sitten sen kummempaa, kuin että Peippo lähti elämänsä toisen kerran paikallaolosta ajaakseen vieraan uroksen pois kimpustaan. Eikä tullut edes tappelua, Peippo tuli nopeasti kutsusta luokse, ja toinenkaan koira ei halunnut enää tapella. Toinen yritys paikallaoloa ei ollut sen parempi, kun sama koira lähti uudelleen sen saman ihmisen perään. Ennen kolmatta yritystä huomasin että Peiposta tulee verta, mutta pakkohan meidän oli jäädä se istuminen kuitenkin tekemään. Tällä kertaa karkaileva koira oli remmissä, ja Peippo pysyi minuuttinsa ihan hyvin istumassa niin että olin itse vähän lähempänä ja kävin välipalkkailemassa. Päälle tehtiin vielä vähän seuraamista vaikka Peippo tassuaan nostelikin, ja sitten häippäistiin kotiin nuolemaan haavojamme.

Luulen että pahimmat traumat tuosta tulivat ohjaajille. Sikäli harmi homma kun olen yrittänyt saada uskotelluksi Peipolle että vieraat koirat eivät ole sille uhka, eivätkä varsinkaan paikallaoloissa. Toisaalta, Peippo itse hoiti homman suhteellisen tyynen oloisesti, joten ehkä sille ei jäänyt mitään kammoa. Itseä vaan pelottaa, että ei kai Peippo tästä lähtien vaan ennakoi ja häädä pois vaikka jo sitä rivistössä tuijottavat koirat? Useinhan Peippo näyttää rivistössä yksin ollessaan aika surkealle, joten kyllähän tuo liike vieraine koirineen sitä myös ahdistaa, mitenhän sitten tämän jälkeen? Tosi kurjia juttuja nämä, myös sille toisen koiran ohjaajalle. Koira ei kuulemma ollut aiemmin tehnyt tuolllaista, mutta mitenkäs sitten jos sen kanssa treenataan nyt oikein pitkään ja huolella, ja se tekee vielä joskus myöhemmin saman jutun? Sitten ei voi enää sanoa, että ei se ole koskaan tuommoista tehnyt – ja sittenhän kaikki on tietenkin ohjaajan syytä (joka tietenkin kivitettäköön). Ei kovin reilua. Toisaalta luulen, että jos itselle kävisi noin, en enää ikinä pystyisi viemään koiraa paikallaolorivistöön.

No, paikkaustreeni saman koiran kanssa tehtiin heti tänään, ja se meni oikein hyvin. Pyysin että koira on koko ajan hihnassa, ja pienen virittelyn jälkeen tehtiin useampia istumisia eri väleillä ja matkoilla. Peippo oli hyvä, siinä ei näkynyt minkäänlaista kyräilyä tai pelkäämistä. 🙂 Selmakin pääsi vielä Peipon jälkeen vieraaseen koirahäiriöön, ja sitten olikin ihan hyvä että toinen koira oli remmissä, koska se olisi muuten hyökännyt Selman luo. Mutta kaikenkaikkiaan treeni oli kuin ihan mikä tahansa kiva treeni vieraan koiran kanssa, ja treenin päälle jäätiin vielä toviksi juttelemaan. Toivottavasti saavat ongelmat ratkottua, ei ole taatusti helppo tuommoinen uros ensimmäiseksi koiraksi.

Sekä lauantaina että sunnuntaina käytiin Peipon kanssa vielä Tuusiksen jäällä koiria bongaamassa. Ja niitähän riitti, eri rotuisia ja näköisiä koiria oli jää mustanaan. Huippupaikka harjoitella päiväkävelyjä, kun näkyvyys oli täydellinen ja voitiin mennä sille etäisyydelle kuin haluttiin ja missä Peippo pystyi vielä joltisestikin itsensä hillitsemään ja hallitsemaan. On se päiväkäveleminen vaan paljon vaikeampaa kuin treenitilanteet, joissa koirat ovat kontaktissa ja hallinnassa koko ajan.

20160313_133245

Muutenkin Peipon kanssa on mennyt vähän vaihtelevasti. On sen (näitten) kanssa eläminen ihan yhtä tunteiden vuoristorataa. Neljäntenä päivänä hieronnan jälkeen Peippo ontui voimakkaasti. Pelästyin tietty ihan kunnolla, kun se ei ole selkäänsä ikinä ennen ontunut, ja hieronnastakin oli jo kuitenkin tuo verran aikaa. Ontuminen meni pian ohi, ja sen jälkeen (ja sitä ennen) Peippo tuntui olevan ihan kunnossa. Hieronta varmaan  ”vaan” oli jotenkin liian raju Peipon huonoon kuntoon nähden.

20160308_101938

Ja fiksu kun olen, vein Peipon tällä viikolla vielä parina päivänä hiihtämäänkin. Eka päivänä latu oli luminen ja Peippo sai kaahata tyhjällä ladulla pari kierrosta irrallaan, seuraavana aamuna mentiin ladulle heti latukoneen perään, ja keli oli täydellinen pienten pätkien vedättämiseen. Seuraavana päivänä ladulla oli jo liian jäistä omille taidoilleni, mutta koska ladulla oli vähän liikaa muita hiihtäjiä, Peippo sai kuitenkin taas muutaman suoran vetää. Ja voi että se nautti! Se ei kyllä missään ole niin onnellinen kuin ladulla. Luulen että kuvautan sen vielä syksyllä tai alkutalvesta ihan ortopedillä, ja jos selässä ei ole edelleenkään muuta kuin se yksi (toivottavasti jo umpeutunut!) silloittuma, niin ensi talvena hiihdellään kunnon mukaan enemmänkin. Harmittaa kun Peiposta on otettu jo kahdet kuvat, mutta kumpiakaan ei ole kunnolla lausuttu. Lähinnä arveluttaa se, että onko siellä joku ahtaampi nikamaväli vai ei, itse en osaa bongailla kuin silloittumia.

Peippo_hiihtää_maalis_2016

Ettei liian terveenä oltaisi lomailtu, niin Tomppa meni ja sai vesihännän. Ikinä ei ole koirilla semmoista ollut, mutta eipä siitä juuri erehtyä voinut kun Tompan pirteä kippura alkoi roikkua ihan halvaantuneena. Keskiviikkona päivällä se oli vielä ihan ok, ja iltalenkillä häntä jo roikkui. Kaksi päivää sitä kesti, ja sitten nuupahtanut häntä alkoi nopeasti nousta ennalleen. Kipeäkin häntä varmasti oli kipulääkkeestä huolimatta, kun Tomppa töpötti lenkillä menemään tosi varovaisen näköisesti. Muutoinkin Tomppa on ollut jotenkin vähän väsyneen oloinen, toivottavasti on jotain ohimenevää.

2Q3A3417

Varsinainen lomareissu hoideltiin Repovedellä. Tällä kertaa mentiin sinne toista kautta ja jätettiin Lapinsalmi ja Olhavanvuori rauhaan. Saarijärven parkkiksella oli meidän lisäksi kaksi autoa, ja poluilla ei ollut kävellyt kukaan. Peippo sai siis hengailla melkein koko reissun irrallaan, se on kyllä kiva retkiseuralainen kun se pysyy hyvin hollilla eikä jahtaa mitään. Peipon kanssa käppäiltiin reilun parin tunnin lenkki Mustanlamminvuoren näkötornille, ja sen jälkeen Selma ja Tomppa pääsivät vähän matkaa Tolosen kierrosta. Useamman tunnin ulkoilun aikana nähtiin yksi pilkkijä, muutoin saatiin pitää koko alue itsellämme. Ilma ei oikein hellinyt, mutta kivaa oli Repoveden toisellakin laidalla.

2Q3A3794

Selmaakin ihmetyttää moiset hienot jääpuikot.

2Q3A3764 2Q3A3731 2Q3A3818

2Q3A3656

Mustalamminvuoren näkötorni. Peipolla on kiire mukaan, ettei sitä taas vaan jätetä.

2Q3A3592

Peippo piti sitoa tornin juurelle ettei se olisi kiivennyt torniin mukaan. Siellä se sitten makasi piipittämässä kovaa kohtaloaan.

2Q3A3571

Tornista näki pitkälle, kirkkaalla säällä varmaan vielä pidemmälle.

2Q3A3478

Voiko koira tämän ystävällisemmältä näyttää? Vai hölmömmältä 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s