Jari Kantoluoto: Yhteistyö koiran koulutuksessa

Jari Kantoluodon seminaarimuistiinpanot 19.3.

  • Koiran tulee osoittaa aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan, ykkösasia.
  • Koulutuksen osat: Vietti, tekniikka, harmonia, joista harmonia on ihan kaikkein tärkein. Kouluttamisen tulee tähdätä koko ajan tasapainoon.
  • Pelkkä tekninen koulutus saa aikaan haluttomampia koiria.
    Puhdasoppinen operantti ei opeta yhteistyötä. Temput on helppo opettaa, vasta hyvän yhteistyön päälle tulee tekniikka.
  • Koulutuksen tulee sisältää aloitus, varsinainen koulutus ja päätösvaihe. Alussa tehdään koiralle helppoja ja kivoja juttuja jotta itsevarmuus kasvaa ja yhteistyö on sujuvaa.
    Mitä itsevarmempi koira on, sitä helpompaa koulutus on.
    Koiran tulee vahvistua yrittämisestä, epäonnistuminen saa koiran yrittämään paremmin, eikä sen tarvitse pelätä rankaisua.
  • Koira tarjoaa, sitä tuetaan -> koira tarjoaa vielä enemmän jne
    Vaikeissa paikoissa aloita aina helpommasta jotta tulee onnistumisen tunne ja itsevarma olo. Myös kokeessa!
  • Jos vaikeissa tilanteissa menee aina mönkään, koira oppii että kokeet tai uudet koulutustilanteet ovat epämiellyttäviä. Negatiivinen kierre!
  • Koiraa autetaan ja koiran annetaan ratkaista –> yhteistyötä, jossa ei kuitenkaan kannatella koiraa. Koira saa ja sen tulee ottaa vastuuta.
  • Kun Koira oppii ratkaisemaan asioita,  se vahvistaa myös yhteistyötä.
  • Mitä varmempi ohjaaja on, sitä enemmän varmuutta välittyy koiraan.
    Ohjaajan oltava luonteva, rauhallinen ja itsevarma.
  • Houkuttelu, auttaminen ja taluttimesta vetäminen tekevät koirasta helposti passiivisen. Kun koiraa palkataan siitä että se tarjoaa, se oppii altiiviseksi (muista ärsykekontrolli!)
  • Koira tuodaan häiriöharjoituksiin sitä mukaa kun se ei enää reagoi häiriöihin.
    Koiraa ei voi kouluttaa jos se ei ole ohjaajalle aktiivinen.
  • Oppiminen ja onnistuminen on koiralle palkitsevaa, ja koulutuksen tulee  olla molemmista mahtavaa. Koiraa ei käsketä, vaan sille annetaan lupa toimia.

 

– – –

Käytännön harjoitukset:

1.

  • Pennulle naksuteltiin oma-aloitteisesta kontaktista. Tärkeää on että koiralle ei samalla anneta avainärsykkeitä (esim. käsi taskussa)
  • Jos koira alkaa passivoitua, ollaan luultavasti tekemässä liian vaikeaa harjoitusta.
  • Luopumisharjoitus: Nami kädessä, kättä lasketaan -> kun luopuu ja keskittyy, palkka
  • Jos koira vaatii palkkaa, se ei ole kovin koulutettavassa tilassa. Luopuminen auttaa keskittymään. Opetetaan jo pienelle pennulle, jotta kasvaa keskittymiseen ja yhteistyöhön.

2.

  • Irrotus: kuormittamaton tapa saada pallo on työntää sormet nieluun. Jos irrotetaan väkisin muulla tavalla, koira helposti kuormittuu, ja kuormittuessaan puree vaan entistä kovemmin.
  • Irrottaessa tärkeintä ei ole miten koira plopsauttaa pallon, vaan se, että se on sen irrotuksen aikana ja sen jälkeen hyvässä mielentilassa.
  • Se mitä taistelun aikana tapahtuu, on oleellista sitä seuraavaan koulutuksen kannalta.
    Muista omat toimet irrotuksen jälkeen: nopea lelun vieminen selän taakse tms. on koiralle merkki epävarmasta ohjaajasta. Itsevarma ohjaaja ottaa lelun hitaasti ja jättää sen eteensä näkyville. Kehon kieli rauhallinen!
  • Ruoan vahvuuksia: saa hyvän vahvistetiheyden ja on helpompi mielentilan kannalta. Ruoalla palkatessa ohjaajan mielentila ja tunnetila on tärkeämpi kuin lelulla palkatessa.
  • Jos irrotus tehdään vaihtamalla, siinäkin koiran pitää olla auki ohjaajaan päin ennen kuin annetaan vaihtari.

3.

Varsinkaan korkeavireistä koiraa ei palkata patoamisesta, vaan odotetaan että  koira rentoutuu ja rentouttaa suunsa. Putoamista voi käyttää matalampivireisellä koiralla vireen tuottamiseen, jos koira on auki ohjaajalle eikä ajattele pelkästään palkkaa: Jossain tapauksessa palkan ja ohjaajan väliin tulee konflikti joka passivoi koiraa –> ei siis sovi kaikille matalavireisemmillekään koirille.

4.

  • Rähinätilanteessa tv. epävarmuustilassa ohjaajan tulee olla neutraali, käskyt tai käytös ei saa sisältää tunnetta.
  • Ohjaaja ei saa provosoitua koiran käytöksestä. Koira saa itse ratkaista lähellä äryskekynnystä olevat ongelmat, ja siitä palkataan. Tärkeää on että ohjaaaja voi itse määritellä ärsykekynnyksen: jos tilanne on liian vaikea, koira ei enää pysty toimimaan oikein eikä sitä päästä palkkaamaan. Koiran tulee itse ratkaista tilanne (oikein), jolloin käytös vahvistuu.

5.

  • Matala käsky passivoi koiraa (esim. Peipon maa).

6.

  • Jos koira tekee pienen teknisen virheen, mieti miten saat sen näyttämään isolta koiran mielestä.: esim.  jos seuraamisharjoituksessa edistää, astu oikealla jalalla pitkä askel. Oikeaa jalkaa voi käyttää muutenkin; sen liikkumiseen ei saa reagoida, vaan vasemman jalan mukaan seurataan.
  • Nouto ja LT on sukulaisliikkeitä. Luoksetulon tekeminen noudon alle vahvistaa noutoa.
  • Jäävien energia syntyy valmistelevassa osuudessa. Jos koirassa ei ole energiaa valmistelevassa osuudessa, ei sitä ole varsinaisessa liikkeessäkään.

2 thoughts on “Jari Kantoluoto: Yhteistyö koiran koulutuksessa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s