Synttärilahjaksi AVO1

2Q3A4219Peippo juhli tiistaina nelivuotissynttäreitään ja lauantaina se tokoili itselleen avoimesta luokasta ykköstuloksen Harri Laisin tuomaroimana. Aika mukava juttu kaikkien sairasteluiden ja muiden vastoinkäymisten jälkeen! Kokeessakin Peippo touhuili yhtä kynttä köyhempänä, kun keväthanget verottivat reilua viikkoa ennen koetta etutassusta kannuskynnen. Kaksi päivää ennen koetta hankikannot alkoivat pehmetä ja kynnen tynkä taas vaivata, mutta saatiin se onneksi rauhoittumaan sinkkipastalla ja pyörätielenkeillä.

2Q3A3974

Parin viikon takaisen paikallaolohyökkäyksen jälkeen päästiin treenaamaan paikallaoloja onneksi tosi hyvin. Kahdessa viikossa ehdittiin istumaan seitsemällä eri porukalla yli kymmenen toistoa. Mukana oli häiriöharjoituksia ja rivistä kutsumisia, eikä Peipolla ollut muita ongelmia kuin ulkona liiallinen haistelu. Kerran päästiin jopa samanrotuisen koiran viereen kuin päällekäynyt, eikä Peippo reagoinut siihen yhtään mitenkään. Onni onnettomuudessa ettei se ole kovin herkkä – pehmeän koiran kanssa oltaisiin pahimmassa tapauksessa oikeasti saatu heittää hyvästit koko tokoilulle.

Ohjaajaherkkyyttä Peippoon on kyllä tullut parissa vuodessa todella paljon enemmän. Ekassa tokokokeessa ja BH-kokeessa se ei minusta reagoinut omaan jännittämiseeni tai häiriöihin juuri mitenkään, mutta nykyään se huomaa omat mielentilani ja ympäristön tapahtumat aika tarkkaan. Saman huomaa myös arkielämässä. Ohjaajan lukeminen on minusta kyllä ihan hyvän (paimen)koiran merkki, mutta toki vastapainoksi saisi ehkä olla sitten ripaus enemmän asennetta. Nyt meidän pitäisikin alkaa keskittyä ihan urakalla tuohon mentaalipuoleen. Kuten Ninakin viime treeneissä sanoi, tekniikka on hyvin hallussa, mutta asennetta pitäisi kehittää. Ollaanhan me tähänkin saakka koitettu virpoa ja varpoa, mutta nyt pitäisi saada muutetuksi kokonaan molempien asenne tokoa kohtaan enemmän hauskanpidon suuntaan. Kokeessa asiaa tietenkin auttaisi jos ohjaajakin alkaisi olemaan edes vähän vähemmän outo.

2Q3A3995

o o o

Itse kokeessa ei sitten mitään kovin ihmeitä ollut. Paikallaolo oli maailman rennoin, ja suoraan sanoen nautin täysillä kun katselin Peippoa ja tiesin että sillä on ihan hyvä olla vaikka naapuri nousi ensin seisomaan ja sitten lähti hitaasti valumaan kohti ohjaajaa. Asiaa auttoi tietenkin meidän reunapaikka ja toisten koirien rodut – Ojangon kokeissa on aina tosi kivaa sekin, että lähtölistat tulee nähtäväksi aina koetta edeltävänä päivänä, joten vieruskavereitakaan ei tarvitse jännittää. Yksilösuorituksiin lähdettiin siis vikoina, ja Peippo oli jo viritellessä vähän väsyneen oloinen. Tuskin sitä odottelu väsytti, se kun on siinä tosi hyvä, vaan luultavimmin meidän tämän vuoden puolella putkahtanut kakka-ongelma (eli Peippo ei nykyään suostu tekemään tarpeitaan ennen treenejä, ja sitten se kärsii kamalasta kakkiksesta) 😀 Joka tapauksessa aloitusperusasentojen kontakti oli tällä kertaa kortilla, ja tuntui hiukan oudolta lähteä liikkeisiin niin että Peippo oli täysin poissa fokuksesta. Ruutuun lähetyksessäkin se vaan tuijotteli liikkuria suu auki kun annoin käskyn. 😀 Onneksi sillä alkaa olla liikkeisiin sen verran hyvä rutiini, että se pystyy hoitamaan ne aika hyvin puolivaloillakin. Vire pysyi samana läpi kokeen, tai ehkä nousikin loppua kohden, joten ei nyt oteta tästä vielä stressiä, varsinkin kun koekokemusta meillä on edelleen tosi vähän. Häiriöharjoituksia vaan runsaasti nyt kun päästään kunnolla ulkosalle treenaamaan. Sitä ennen me kuitenkin kerätään voimia ja pidetään ainakin viikon mittainen tokoilutauko.

Kokeen isoimmat pistemenetykset menivät tavallaan ohjaajan piikkiin. Koe alkoi liikkeestä istumisella, ja kun toinen jäävä on mennyt joka kokeessa nollille, päätin antaa reippaan avun rytminmuutoksen muodossa. Siitä tulikin sitten sen verran iso, että hyvä etten nollannut koko liikettä. Kivempi kuitenkin startata koe kutosella kuin nollalla. 🙂 Noudossa kävi sama kuin edellisessäkin kokeessa, eli kapula pyöri ja pyöri ja pyöri ihan vinoon liki seinään kiinni. Olisi ehkä pitänyt heittää uudelleen. Peippo kyllä nouti mennen tullen laukalla, mutta ekaa kertaa elämässään plopsautti kapulan suoraan jalkoihini. Jotenkin sillä sitten meni kuitenkin pasmat sekaisin. Jos vielä avoimessa jatketaan, on kyllä ihan pakko ostaa vähän vakaampi kapula!
Paitsi paikkaistuminen, kokeen tähtihetkiä oli kaukot. Vikoissa treeneissä Peippo alkoi yllättäen jumittaa niissä, joten pari viimeistä päivää koitettiin saada niihin lisää iloa ja intoa. Sitten alkoikin olla ongelmana se että kyynärät jäivät ekassa makuussa hiukan ylös. Kokeessa kaukot olivat sitten (Peipoksi) ihan täydelliset (paitsi että ohjaaja antaa kyllä lisäksi ”melkein” vartaloavut).

20160328_081308

2Q3A3945

o o o

Peippo täytti siis viime viikolla myös vuosia. Ajattelin jo jossain välissä talvea, että kun se on reippaasti yli kolmevuotias ja käytös on edelleen huonoa, se myös jää semmoiseksi. Mutta nyt, kypsässä neljän vuoden iässä, näyttää siltä että tähänkin asiaan ollaan saatu vihdoin käyttöohjeet. Peruskiltti ikipentuhan Peippo on, mutta sillä on kyllä kovasti taipumusta hillittömyyksiin. Tänä keväänä ollaan ekan kerran päästy nauttimaan myös rauhallisista uloslähdöistä, kun yleensä jo se että käyn vessassa riittää siihen että Peippo saa hepulin. En ole siitä niin kovin piitannut kun omakotitalossa asutaan, lähinnä vain heittänyt Peipon heti kättelyssä ulos. Nyt se on kuitenkin oppinut räyhän tullessa peruuttamaan ulkoeteiseen istumaan heti kun nostan etusormen varoittavasti pystyyn :D. Siellä se sitten istuu hipihiljaa niin kauan että muut koirat ovat jo pihalla ja itselläni vaatteet päällä. Samaa itsehillintää se on onneksi hiukan oppinut vieraiden koirien suhteen, eikä sitä nytkään kokeessa tarvinnut kertaakaan muistuttaa siitä miten käyttäydytään. Kunhan en nyt vie sitä liian vaikeisiin tilanteisiin, niin luulen että tästäkin vielä tullaan kehittymään tuon kuumakallen kanssa.

2Q3A4085

o o o

Selma kävi Tytillä hierottavana kaksi viikkoa sen jälkeen kun oltiin käyty uudella hierojalla. Olisin perunut ajan, mutta jotenkin arvasin että Selma ei ole niin hyvässä kunnossa kuin mitä olisi pitänyt olla. Ja ihan oikein arvasin, Tytti meinasi lentää pyllylleen kun kokeili Selman kieroa ja kireää selkää. Harmi kun ei saatu seuraavaa aikaa kuin vasta toukokuun alkuun kun se kerran oli noin huonoksi päässyt. Eilen jouduin tunnin metsälenkin jälkeen ekan kerran nostamaan Selman ulos autosta, kun se ei halunnut itse hypätä. 😦 Varmaan ”vaan” ehtinyt liian pitkän lenkin jälkeen automatkalla jumahtaa, kun ei siinä noin muutoin mitään sen kummempaa tunnu olevan. Peippo pääsee hierojalle onneksi ensi keskiviikkona, ja kohta toivottavasti lenkkipolutkin alkavat olla siinä kunnossa ettei tarvitse koko ajan olla sydän syrjällään.

20160325_114018

Peippo ja kevään ihanat tuoksut. 😀

2Q3A3915 2Q3A3879 2Q3A4048 20160327_185934 2Q3A4495 2Q3A4499 2Q3A4509 2Q3A4511 2Q3A4513 2Q3A4173 2Q3A4090 2Q3A3924

 

2 thoughts on “Synttärilahjaksi AVO1

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s