Mustio, ruukit, Latokartanonkoski, Kemiö ja Torronsuo


2Q3A8683Maanantaina pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin sinne minne pösön nokka näytti. Useamman koiran kanssa reissatessa on helpoin tehdä usein lyhyitä pysähdyksiä, tai ainakin tämmöisen huonosti käyttäytyvän hunnilauman kanssa. Enimmäkseen siis yksi koira kerrallaan pääsi turistiksi muiden odotellessa. Yö tuli perinteisti vietettyä autossa, häkkien tilalle vain patja ja pää tyynyyn juuri siellä minne vauhti loppui.

20160717_184128

Reissua edeltävänä päivänä verryteltiin jo vähän turistihommia Riihimäen metsästysmuseolla. Siellä oli hieno kolmen eri taiteilijan ulkonäyttely, jossa oli puusta, metallista ja kumista tehtyjä eläimiä. Sapelihammastiikeri ei ollut Peiposta mitään, mutta metsästäjän dreeverin se olisi halunnut käydä löylyttämässä.


20160717_183757

Varsinaisen reissun eka etappi oli Mustion linna, tai tarkemmin sanottuna linnan puisto. Tomppaa vähän pelotti kävellä kiikkeristä laitureista rakennettua ”luontopolkua”, mutta hyvin se tsemppasi:

20160718_124856 20160718_124119 20160718_125408 20160718_125545

Sitten jatkettiin matkaa Fiskarsiin, jossa oli pari muutakin ihmistä meidän lisäksi. Kauaa ei oltu kun tungosta oli vähän liikaa omaan makuun, ja lisäksi piti Peipon kanssa koko ajan varoa vastaantulevia koiria. Nättiä oli, mutta varmaan parempi vierailla joskus muulloin kuin heinäkuun puolivälissä:

20160718_135947

Kun kerran lähellä oltiin, piti käydä katsastamassa myös Billnäsin ruukki. Siellä oli paljon vaatimattomampaa ja vähän enemmänkin semmoista rappioromantiikkaa, mutta ei siellä sitten myöskään ollut tungosta. Selman kanssa nautiskeltiin ihanasta rauhasta ruukin kiertävällä reitillä:

20160718_145817_

20160718_145017

Piti ihan ottaa kuva huonosta mausta, vaikka ehkä tuolla rumalla kellotaululla on jokin tarkoitus.

20160718_150244 20160718_145908  20160718_145817_

Ihan oikea luontokohdekin piti matkalle mahduttaa, joten vaikka oltiin Kemiöön menossa, kiepahdettiin Perniön kautta ja käytiin Latokartanonkoskella. Parin eksymisen ja kärrypoluilla ajelun jälkeen koski oli oikein nätti ja ylimääräinen ajelu kannatti:

2Q3A8565 2Q3A8551

Kemiönsaaren kauimmaiseen päähän Kasnäsiin ajeltiin rantareittiä, joka oli kyllä vähän pettymys. Merimaisemaa näkyi aika nihkeästi, ja rannat olivat sen verran täyteen rakennettu, että oikein mistään ei edes päässyt kävellen meren rannalle. Peipon kanssa kiivettiin unohdetulle luontopolulle, ja vaikka kiipeäminen oli pieni urakka, ei näköaloista ollut silti tietoakaan. Selmakin verrytteli samalla pysähdyksellä vähän jäykkää kroppaansa:

2Q3A8591

Kemiönsaaren länsiosat olivat peuraisat. Hiljaa ajeltiin jo maisemienkin takia, mutta ei tuolla peurojen joukossa kovin kaahatakaan olisi voinut. Melkein yhtä paljon kuin peuroja, Kemiössä oli myytävänä olevia taloja. Hienoilla paikoilla, mutta taitaapa olla aikamoiset työmatkat noilla kulmilla.

2Q3A8605

Kasnäsiin päästyä kello oli jo lähemmäs kymmenen, joten piti alkaa miettimään yöpaikkaa. Muutaman kilometriä piti ajella kärrytietä kunnes sopiva paikka löytyi – ja ihan sattumalta tosi hienon pirunpellon vierestä. Käytiin sekä illalla että aamulla siellä kävelemässä, ja kivikon lisäksi siellä oli hienoja puita; kivien päälle kasvavia kuusia ja käkkyräisiä mäntyjä. Aamulla herättiin 6.39 roska-auton tuloon, mutta muutoin oli kyllä leiripaikka parhaasta päästä:

2Q3A8611 2Q3A8617

Aamulla siis lähdettiin ajoissa liikenteeseen, ja ajatuksena oli kiivetä kartalta bongatulle korkealle kalliolle. Vaan eipä menty, alue oli jostain syystä aidattu. Lövön silta piti sitten käydä katsomassa lähempää, ja olihan sieltäkin aika kivat näkymät:

2Q3A8647 2Q3A8653

Matkaa jatkettiin kohti Saloa, ja poikettiin jossain päin vielä poimimaan sienetkin kotiin viemisiksi. 😉 Kun tällekin päivälle piti keksiä jotain ohjelmaa, oli ajatuksena käydä Häntälän notkojen luontopolulla. Paikka jopa löytyi helposti, mutta eipä menty luontopolulle kun sinne ei saanut viedä koiria, ja kaikkien kolmen autoon jättäminen ei houkuttanut yhtään. Harmi.

Kun ei Häntälään, niin sitten Torronsuolle. Kovin pitkää lenkkiä ei enää tässä vaiheessa jaksanut tehdä, mutta Tomppa oli tyytyväinen kun sai edes vähän käpytellä pitkospuilla. Paikka oli hieno, ja pitkospuut jatkuivat tosi houkuttelevasti ties minne, mutta käännyttiin kuitenkin risteyksestä takaisin Kiljamoon vievälle reitille:

2Q3A8673

Tuolla olisi kiva käydä joskus vähän pidemmälläkin reissulla, mutta koirista ainoa mahdollinen tuonne mukaan otettava on Tomppa. Isot koirat tarvitsevat tilansa ohittaa vastaantulijat, ja pitkospuilla ei ole sitä mahdollisuutta. Puilta ei uskaltanut yhtään astua pois, yhden kerran horjahdin vahingossa ja ehdin jo upota melkein reittä myöden suohon. Sinne kun olisin humpsahtanut molemmin jaloin, niin sinne olisin myös jäänyt. 😮

2Q3A8671 2Q3A8664

Joka lomalla pitää näemmä haastaa itsensä kiipeämällä korkeisiin torneihin – onneksi tämä yksilö ei sentään huojunut:

2Q3A8712

Kiva reissu, ja reippaat reissukoirat, ja aika paljon mahdutettu reiluun vuorokauteen. 😀 Peippo ja Selma tykkäävät autossa olemisesta ja uusista paikoista joten niiden kanssa on helppo reissata. Tomppa pelkää autossa (ja vähän joka paikassa muuallakin), mutta muutoinhan sekin on varsin vaivaton turistikoira.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s