Lohja voi kuulostaa tylsälle paikalle lomapäivän viettoon, mutta oikeasti siellä on ihan älyttömän kaunis luonto. Kesällä lehtometsät ovat parhaimmillaan, mutta näin keskitalvellakin nähtävää riitti. Koska ajattelin kerrankin hermojani, lähdettiin matkaan ihan kahdestaan Selman kanssa.
Illaksi piti ehtiä lenkittämään ja treenaamaan kaksi muuta, joten lähdettiin aikaisin liikkeelle. Aamu oli tosi kylmä, ja kun päästiin luontopolun päähän ekaan kohteeseen eli Paavolan tammelle, oli vielä viitisentoista astetta pakkasta ja kamerakin jäi säätämättä kun sormet eivät totelleet. Jotain todistusaineistoa sentään saatiin, mutta pitää ehkä käydä täälläkin joskus vähän vehreämpään aikaan. Luulen kyllä että parhaimmillaan paikka olisi juuri tällä hetkellä, täysikuun valaistessa aukiota. Joku moitti että ympäristö on ruma, mutta minusta tiheä ja vähän synkkä kuusikko sopi oikein hyvin taustaksi vaikuttavalle tammelle. Ei ihme jos puuta on joskus palvottu.
Lohjansaaresta palailtiin takaisinpäin Kirkniemeen, josta löytyi Selmallekin katsottavaa, se kun tykkää korkeista paikoista ja näköaloista. Kukkukallio oli hauska kuvun muotoinen kallio keskellä asutusta, ja niin korkea, että vähän epäröin uskallanko Selman kanssa sinne punnertaa. Ylös päästiin aika hyvin kun lumesta sai hyvin kenkiin ja tassuihin tukea, mutta alastullessa kyllä vähän pelotti Selman puolesta. Kostealla kesäkelillä tuonne ei varmaan pääse kiipeämään ollenkaan. Näköala oli kyllä huikea, joten kiipeäminen kannatti.
Selma-selfie Kukkukalliolla
Kalkki- ja sementtitehtaalta on aikoinaan kulkeutunut kukkukalliolle kalkkipölyä, josta syystä kalliolla kasvaa myös harvinaisia kasveja. Pitänee käydä täälläkin toiste kesäaikaan!
Kahteen ekaan kohteeseen ei päässyt / joutunut kovin paljoa kävelemään, joten jatkettiin matkaa vielä Liessaaren luontopolulle Lohjan keskustan tuntumaan. Aurinko paistoi, pakkanen oli laskenut –7 asteeseen ja tyyntäkin oli. Lohjanjärven jäällä kävellessä ajattelin, että juuri tämän onnellisempia ei voitaisi Selman kanssa olla. ❤
Silta mantereelta Liessaareen
Liessaari oli isoksi osaksi pähkinäpuista lehtometsää, ja sinivuokotkin näkyivät pilkistelevän hangen alta. Varmasti tosi nätti paikka kesällä.
Pirttimäen hirmut 