Huoltoa

Peippo kävi tiistaina näyttäytymässä uudella dermatologilla Klaukkalan Taikatassussa, ja Selma kävi eilen lataamossa. Tompalle oli kaavailtuna eläinlääkäri myös, mutta onneksi se tokeni saman tien kun alettiin uhkailemaan lääkärillä.

Taikatassun henkilökunta vaikutti reippaalle ja aikaansaavalle, mikä onkin mukavaa vaihtelua Evidensian jälkeen – olkoon siellä vaikka miten maan johtavat dermatologit. Meille käy kyllä vähän vähemmänkin johtava lääkäri, kunhan homma toimii. En tiedä onko Taikatasssu halvempikin, ainakin yllätyin positiivisesti kun tunnin käynnin ja hiivaviljelyn hinnaksi tuli 188 euroa, ja hinnassa oli mukana vielä reseptillinen korvapuhdistekin. Lisäksi Peippo sai reseptit protopiciin ja bayvanticiin. Uuden hiivoja tappavan korvapuhdisteen lisäksi cortavancekin olisi vaihdettu johonkin parempaan valmisteeseen, mutta sitä on vielä avaamaton pullo kaapissa  odottamassa käyttöä.

Korvien tilanne oli niin hyvä, että siedätys aika todennäköisesti toimii ainakin jollakin tavalla, ellei tulehduksella nyt ole muuten vaan jokin suvantovaihe menossa. Toisesta korvasta hiivaa sai ”etsimällä etsiä”, eikä sitä pahemmassa korvassakaan ollut kuin vähän. Hurraa! Nyt sitten odotellaan selvitystä siitä miten siedätyshoitoa jatketaan; pysytäänkö suun kautta otettavassa allergeenissa, vai vaihdetaanko pistettävään versioon.

Selman edellisestä akupunktiosta oli aikaa viisi viikkoa, ja siinä oli aika tasan viikko liikaa. Viime viikolla se alkoi pikku hiljaa pissailemaan alleen enemmän, ja pari viimeistä päivää se oli jo tosi surkeassa jamassa, eikä oikein saanut edes nukuttua kun piti keskittyä nuolemiseen. Normaalista poiketen se alkoi vuotaa myös hereillä ollessaan. Muutoin se on ollut kyllä ihan hyvässä kunnossa ja halunnut lenkkeillä ja leikkiä, mutta liekö parista kipulääkekokeilusta johtuen saanut sitten kaiken kukkuraksi verestävän ripulin. Jos akupunktio nyt tosiaan tehoaa niin kuin nyt näyttää, niin saapa sanoa, että Selma on hengissä ihan sen ansiosta.

Tällä kertaa sähköä annettiin enemmän ja isommalla teholla kuin viimeksi, ja Selmahan nautti aina enemmän mitä enemmän nappuloita käännettiin kaakkoon. Lopulta se retkotti pitkin pituuttaan tiedottomana lattialla ja näytti siltä kuin olisi napannut jotain koiraa väkevämpää. Jos Peippoa kehuttiin viime viikolla, niin tällä kertaa Iina kehui Selmaa ”maailman kilteimmäksi koiraksi”, ja se on aika paljon sanottu Sempusta, noin niin kuin vieraan ihmisen sanomana. 😀 Nyt sitten pidetään peukkuja, että hoito tehoaa tälläkin kerralla, ja päästäisiin taas jokunen viikko nautiskelemaan elämästä. Kotiin tultua Selmalla oli hirveä meno päällä, mutta pissailu ei ainakaan vielä yöllä ollut loppunut.

Eilen oli Ylen sivuilla uutinen siitä, miten lemmikki voi vähentää omistajan kohtalokkaita sydänoireita, mutta tässä porukassa taitaa käydä ihan päinvastoin. Ei ollut niitä kilttejä koiria enää missään, kun lähikuopalla pelmahti yht’äkkiä jalkoihin vieras spanieli(narttu). Joku ukkeli näkyi kävelevän muutaman sadan metrin päässä meistä poispäin, ja me kun jäätiin vielä varmuudeksi seisomaan ja odottamaan että ehtivät kauemmas jos sattuisi että koiransa eivät ole hanskassa. Ja siinä samassa se onneton spanieli mennä nuuskutti hipoen meidän ohi ihan kuin ei olisi meitä huomannutkaan. Sekä Peippo että Selma ehtivät pyöräyttää koiraparan kerran hankeen ennen kuin ehdin karjaista ne pois. Kyllä taas potutti, mutta toisaalta ei minusta koirien tarvitse sietää jaloissa pyöriviä vieraita koiria vaikka ne olisivat ystävällisiäkin (paitsi että jos koira olisi ollut uros, olisi Selma kyllä alkanut viritellä sen kanssa leikkejä). Eikä ole kauhean kauaa kun kävi samantapainen juttu noutajan kanssa, eikä isäntäväkeä silloinkaan mailla halmeilla ennen kuin useamman minuutin päästä. Ärsyttää asua maalla ainoassa talossa koko metsän reunalla, kun itse saa lähteä ajelemaan autolla jonnekin vielä kauemmas lenkille jos haluaa olla rauhassa, kun taas muut tulevat ties mistä kymmenien kilometrien päästä tänne juoksuttamaan koiriaan. Harvalla syrjässä olevalla metsäpläntillä on oma fb-ryhmä, mutta meidän kotimetsälläpä on. Jos joku haluaa vaihtaa kivan pienen hirsimökin jostain korvesta mukavaan omakotitaloon pikkukylän laidalla, niin saa ottaa yhteyttä!

Onneksi pimeillä pyöräteillä saa lenkkeillä ihan rauhassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s