Tomppa yllättää

Lauantaina lähdettiin ilman sen kummempia odotuksia Tompan kanssa rally-kisoihin Lohjalle, mutta Tomppahan yllättikin sitten ihan täydellisesti olemalla sekä rento, että taitava. Tompan kanssa ollaan käyty tasan kerran missään vieraassa hallissa, ja siitäkin on yli kuusi vuotta kun oltiin ainoassa toko-kokeessamme. 😀 Tomppahan ei muutenkaan juuri koskaan käy ihmisten ilmoilla lukuunottamatta omaa hallia, ja ajattelin etukäteen että on aika epäreiluakin laittaa sitä kylmiltään tuommoiseen tilanteeseen.

Tompasta on iän myötä tainnut tulla vähän vähemmän hermoileva. Edelleen se voi saada tärinäpaniikkeja ihan kummallisistakin asioista, mutta onhan se muutoin rauhoittunut tosi paljon. Varmaan ikä, sterilointi, sekä lauman tuki auttaa, ja varmasti iso tekijä on sekin että ollaan niin pitkään ihan tietoisesti vältelty kaikkia stressaavia tilanteita. Kisoissa sattui vielä niin onnekkaasti että Heini ja Ralli starttasivat meidän edellä, ja Tomppahan oli onnesta soikea kun bongasi paikalta tuttuja. Ennen radalle menoa se oli aavistuksen varuillaan, mutta radan jälkeen se oli kissanruokansa syötyään niin iloinen ja tyytyväinen, että jäätiin vähäksi aikaa hengaamaan halliin. Ja olipa virkistävää tungeksia vieraiden koirien joukossa kerrankin ilman mitään stressiä!

Rata ei ollut alokasluokan radaksi ihan helpoimmasta päästä, ja löytyihän sieltä ne kaikki Tompalle vaikeat jututkin. Pisteitä saatiin kuitenkin uskomattomat 93, joista 6 miinusta uusimisista (maahan -> kierrä koira ja askelet taakse peruuttaen, molemmat vinot) ja yksi kontrollivirhe spiraalissa kun Tomppa irtaantui hetkeksi liian kauas. Tuomarin kommentti kuului tällä kertaa, että ”hyvää seuraamista”, ja siitähän voidaan taas kerran olla montaa mieltä. 😄 Joka tapauksessa meillä oli oikea hyvänmielen reissu, ja Tomppa tuli tienanneeksi samalla itselleen lisää treeniaikaa.

Mukavaksi yllätykseksi saatiin kisoista tuoreeltaan kuviakin muistoksi, © ja suuret kiitokset Elli Pehkonen. Tomppa näyttää kuvissa vielä niin Tomerallekin. ❤

Eilen oltiin viettämässä Briardien tokopäivää Koirakoutsilla, ja vaikka päivä olikin tosi kiva, vahvistui taas tunne siitä että meidän tokoharrastus jää nyt tauolle. Harmillisesti Peippo pudotti vielä perjantaina toisen etu-kannuskyntensäkin, enkä olisi vienyt sitä kipeänä treenaamaan, ellei oltaisi paikasta noin paljoa maksettu. Toinenkin kynsi sillä on halki juureen saakka, mutta se ei tunnu puristaessa yhtään kipeälle, joten siitä lienee ydin jo kuollut. Kaukoja Peippo ei olisi tahtonut tehdä, ja aika varma olen että se ei halunnut vetää kynnentynkää ylösnoustessaan lattiaa vasten. Olisi pitänyt tajuta etukäteen, ja näppärästi kotimatkalla muistelin, että sama juttu on ollut viimeksikin kun siltä on kynnet irronneet. Pitänee tsekata muistiinpanot tasan vuoden takaa. 😀

Ei se treeni silti yhtään huono ollut, ja ylipäätään koulutuksesta sai taas aika paljon irti. Tottahan sitä aina joistain asioista saattaa olla vähän eri mieltäkin, mutta kaikenkaikkiaan tykkään tosi paljon Jalosen koulutus-ideologiasta. Eniten jäi pohdituttamaan ajatus, että koiraa ei saisi pakottaa piilottamaan tunteitaan. Jos näin pitää tehdä, koira on viety silloin liian vaikeaan paikkaan. Periaatteessa olen asiasta samaa mieltä, tai siis ihannetapauksessahan se menee noin. Realismiahan meidän kohdalla ainakin on se, että kyllä ne mölyt vaan on pidettävä mahassa, vaikka kuinka tekisi mieli räyhätä, tai vaihtoehtoisesti saadaan jäädä pysyvästi kotiin. Tosin nähtyhän on sekin, että sitten kun niitä tunteita ei vaan enää pysty pidättelemään, sen saa tuntea omassa reidessä… Laitetaan tämä siis kunnolla korvan taakse, ja yritetään pitää tilanteet mahdollisimman reiluina, sekä koitetaan muistaa myös se, että Peipolla itsellään on paha olla silloin jos sen pitää alkaa käyttäytymään huonosti. Ja nyt ei puhuta siis mistään kurittomuudesta, se on semmoinen juttu mitä en kyllä suostu sietämään yhtään.

Koulutuksen jälkeen oli tarkoitus tehdä Peiponkin kanssa vielä ryhmäpaikkis, mutta sen verran varovaiseksi olen tämän suhteen tullut, että en halunnut jättää Peippoa tilanteeseen missä vieruskaveri todennäköisesti poistuu rivistä. Ennen tuo olisi ollut Peipolle hyväkin harjoitus, mutta nyt haluan sille pelkästään kuolettavan tylsiä paikallaoloja, joissa ei tapahdu yhtään mitään ylimääräistä. Tai todennäköisemmin tosiaan jätetään koko tokoilu tauolle ja keskitytään kivempiin asioihin.

Voikin olla, että niitä kivempia ja samalla ihan uusia asioita onkin jo luvassa. Katsotaan mitä ajatuksesta syntyy, ja jos ei synny, nautiskellaan sitten vaan jäljestämisestä ja rallihommista. ☺️ Jos Peipon loput kynnet nyt suvaitsevat pysyä tassuissa, niin Virven tokokurssi käydään vielä kuitenkin kun sinne on paikka varattu. Ja voihan se olla että tokokärpänenkin vielä jossain vaiheessa puraisee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s