Kevätkiireitä

Kiirettä on pitänyt, ollaan treenattu vähän joka lajia joka seurassa, retkeilty, parturoitu Peippoa ja vietetty synttäreitä. Ihanaa kun illat valostuivat kertaheitolla kellojen siirron myötä – haluaisin kyllä tietää keitä ne pöllöpäät ovat jotka haluavat luopua kokonaan ihanasta kesäajasta! Eivät nimittäin ainakaan koiraharrastajia ole. 🙂

Tiistaina rästittiin Peipon kanssa rally-tokossa. Kivat harkat, voilla höystetyn avo-radan lisäksi tehtiin seuraamista eri tempoilla nopeilla vaihdoilla, ja vähän kontaktiharkkaa oikealla puolella. Käytösruutu meni hyvin, mutta taas Peippo lösähti lonkalleen, ja kun korjasin sitä muutaman kerran eikä vaan pysynyt pystyssä niin luovutin. Olipa hyvä päätös lopettaa tokoilu kun se istuminen ei vaan onnistu. 😟 Rata meni kivasti ja voittajan tehtävätkin melkein kuin vettä vaan, mutta käytösruutua ohittaessa Peipon kontakti putosi ja sain tietty melkein paniikkihäriön. Namilla varmistamalla mentiin vaikean paikan ohi; näitä pitää alkaa tekemään nyt remmissä niin ei tarvitse itse hermoilla tai säätää palkkojen kanssa. Ruudussa oli Peiposta ilmeisen uhkaava iso umpimusta lapinkoira, ihan hyvä että päästiin taas treenaamaan vähän eri näköisen turren seurassa.

Keskiviikon ”tokoissa” Tomppa teki avon rallijuttuja ja Peippo edelleen vinoja heittoja ja seuruuta. Tomppa reagoi naapurikentän piiskanpamauksiin ja haukkuihin, mutta päätti olla kuitenkin poistumatta paikalta. Hyvältä näyttää Tompan avo-liikkeet lukuunottamatta niitä tiukkoja vasempia – Tomppa on niin ketterä että monet jutut ovat sille tosi paljon helpompia kuin isolle ja kömpelölle Peipolle.
Peippo edistyy vinoissa heitoissa, mutta pitää muistaa vielä jatkaa tätäkin harkkaa silloin tällöin. Ainakaan vielä ei Peippoa hyppääminen kyllästyttänyt, kun se haki palkkapalloaankin hypyn kautta. 😁 Seuraaminen oli ihan hyvää Peippo-seuruuta, vaikka pelkäsin että se on päässyt taantumaan. Näemmä seuruu on huonoa vain noissa paineistavissa tilanteissa. Lopuksi tehtiin naapurikentällä yksisteen pitkä piilopaikkis, ei ongelmia.

Kausikorttia on jäljellä enää tämä viikko, joten torstainakin piti käydä hallilla hyödyntämässä agiesteitä. Peippo teki siis pitkästä aikaa hyppysarjaa korkeuksilla 80, 90, 100 ja 80. Videolta näkyy että vielä 90 senttiäkin sujuu (omaan silmään) ihan nätillä tekniikalla, mutta metrissä tulee ongelmia. Tosin hyppäämistä taisi vaikeuttaa liian pieni vikan apuesteen ja varsinaisen hypyn väli – kuinka ollakaan unohdin kasvattaa väliä matalampien hyppyjen jälkeen. Ekalla hypyllä näkyy että parin ekan apuhypyn yli mennään hitaasti, ja sitten laitetaan pienempää vaihdetta silmään. Mutta mukavaa että hyppääminen maistuu ja onnistuu.

o o o

Peipponen ehti täyttää vuosiakin viime viikolla. Tuntuu kuin juuri oltaisiin haettu Peippo pikkuisena pallerona kotiin, ja nyt viisivuotiaana se alkaa olla jo tukevasti keski-iässä. Juuri laskeskelin että montako kautta voidaan vielä PK-tottista kenties tehdä, ja päädyin lopputulemaan että vaikka uusia kremppoja ei enää ilmestyisikään, niin tuskin paria kautta enempää kumminkaan? Nautitaan siis nyt kun vielä voidaan!

Perinteinen synttärikampaus oli tänä keväänä pinkkiä ja keltaista.

Synttärit Peippo juhli vielä tyttömäisellä kampauksella, mutta viikonloppuna tukka lähti jälleen kesäksi, tällä kertaa ihan itse klipattuna. Onhan se pitkä karvakin ihan nätti, mutta kyllä Peippo on nyt taas niin virtaviivainen ja kaunis, että yhtään en jäänyt karvareuhkaa kaipaamaan. Hetken Peippoa nyt vaan taas paleltaa, ennen kuin se tottuu uuteen ilmanalaan.

Tottumattomalta urakkaan meni kahtena päivänä yhteensä nelisen tuntia, ja perjantai-iltana urakka jäi tähän pisteeseen. 😀

o o o

Sunnuntaina lähdettiin Tompan kanssa Orimattilaan treffaamaan Paulaa ja Metkua. Kohteena oli Kairessuon-Mieliäissuon luontopolku, joka on ollut jo jonkin aikaa käytävien kohteiden listalla. Päivä oli lämmin, mutta kylmä tuuli puhalteli melkein myrskylukemissa. Pari tuntia kuitenkin lintutornilla vierähti. Reilun kolmen kilometrin rengasreitti kulki ensin Kairessuolle, joka kiertämällä päästiin Mieliäissuolle johtaville pitkoksille. Sen verran oli vielä lunta maassa että jalat eivät kastuneet, keväämmällä tuonne kannattaa varmaan lähteä kumisaappain varustautuneena.

Tomppakin ihme kyllä uskalsi kiivetä pariinkin otteeseen jyrkkiä rappuja lintutorniin ja alas, ja huipulla oli pieniä porokoiria varten oikein laverikin. Kurjet huutelivat ja pari joutsenta nähtiin, mutta muutoin keli ei tainnut olla muuttolinnuille mieleinen. Reissun parasta antia oli kuitenkin paluumatka Kairessuon toista puolta. Reitillä oli kaunista vanhaa kuusimetsää, ja niin paljon naavaisia myrskyn kaatamia puita, että jäätiin ihastelemaan ja ihmettelemään niitä pariinkin otteeseen. Tomppa nautti täysin rinnoin kun pääsi yksin reissuun, ja otti ilon irti kun kerrankin sai olla huomion keskipisteenä. Kotimatkalla poikettiin vielä Tönnönkosken kuohuja katsomaan. Tompalle on kyllä jossain välissä tapahtunut jotain; se on ennen pelännyt korkeiden paikkojen lisäksi myös koskia, ja nyt ei kumpikaan asia juuri hätkähdyttänyt sitä. 🤔

 

o o o

Maanantaina oli pakko lintsata omasta kahvakuulailusta että Peippo pääsi jäljelle. Aika paljon on metsässä vielä lunta, mutta 400 metrin jälki mahtui mäelle niin että vain satunnaisesti muutaman metrin pätkiä piti kulkea hangessa. Päivä oli myrskyinen ja tuuli puhalteli mäelle juuri sopivasti, mutta ei se näyttänyt Peippoa haittaavan. Ikää jäljellä oli reilu tunti. Ekan kulman liepeillä Peippo sahasi edestakaisin tosi pitkään. Päättelin että sillä on siihen hyvä syy, ja seisoin rauhassa odottelemassa kun se hääräsi aika pitkäänkin selän takana. Ihanaa kun se hoitaa ongelmakohdat reippaasti itse, ei kysele apuja, hutiloi, tai hätäänny. Siitä sitten päästiin hyvillä mielin eteenpäin ja aika pian kulman jälkeen löytyi sopivasti keppikin palkaksi sitkeästä työnteosta. Seuraava piikki meni loistavasti, ja myös vika keppi löytyi hyvin, eikä talven jälkeen ihmeekseni muistamaani varakeppiä tarvittu. Olipas kivaa pitkästä aikaa, ja Peippokin tuntui itseensä kovin tyytyväiseltä.

Ei nyt ihan juosten menty, vaikka sports tracker niin väittääkin. Aika haipakkaa Peippo kuitenkin pisteli, oli talven aikana kerääntynyt vähän jäljestys-intoa. 🙂

o o o

Selmastakin vielä sen verran, että pelkkää hyvää kuuluu tällä hetkellä. ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s