Parin viikon treenit

Toiset treenaa, toiset elbaa.

Tiistaina käytiin Peipon kanssa taas rallirästillä. Päivän harkkoina kepeistä rakennettua kuviota pitkin seuraamista kumpaankin suuntaan, Peipon eka kerta sarjahyppyä, pieni rataharkka, ja lopuksi vielä seuraamista niin että toinen koira seurasi vastaan mahdollisimman läheltä. Alkutunti oli aika jees, mutta meninpä taas pitkästä aikaa siihen halpaan että kuvittelin Peipon käyneen asioimassa ennen tuntia. Lopputunnista sillä taisi olla aika tukala olo eikä keskittyminen oikein enää onnistunut. Itse huomasin säätäväni taas namien kanssa sitä enemmän mitä vähemmän Peippo keskittyi. Tästä pahasta tavasta pitäisi nyt päästä eroon vaikka olisi olevinaan kuinka tukalaa.

Keskiviikon tokoissa ryhdistäydyttiin kaikin puolin ja saatiin tehdyksi tosi kiva ja hyvä harkka. Ensin 2 kilon noutoharkkaa, jossa selvisi miksi sen tuominen on Peipolle vähän työlästä; ei se paino, vaan löysä ote. Löysä otehan Peipolla on 650-grammaisenkin kanssa, mutta siihen en ole viitsinyt puuttua kun sen nouto sujuu ellei kolauta sitä esteeseen. Isolla kapulalla pitää siis jatkaa taistelua ja juoksemisleikkejä, ja koittaa saada otetta tiukemmaksi. Aksa-aalla tehtiin vinoja heittoja yksi per puoli, oikea on tälläkin esteellä vaikeampi. Lopuksi tokoa sen verran että tehtiin ohjatun molemmat puolet takapalkalla, ja huippuhyvin onnistui. Peippo on viimein alkanut laukkaamaan mennen tullen. Sanoinkin Ninalle, että me lopetetaan kaikki muutkin harrastukset, kun se kerran aiheuttaa näin hienoa edistymistä. 😀

Tomppakin pääsi taas treenaamaan. Se meinasi heti kättelyssä kehittää paniikit naapurikentän ipoiluista, mutta yllättäen sai kuitenkin kasattua itsensä ja tehtyä ihan hyvän treenin kentän toisessa päässä. Tällä kertaa tehtiin oikean puolen seuruuta ja muutama puolenvaihto takaa ja välistä. Tomppa on ihan älyttömän nopea oppimaan, ja siihen nähden paljonko ollaan harjoiteltu oikea puoli sujuu paikoin aika näpsäkästi. Puolenvaihdot on näemmä joka koiran suosikki, niistä tykkää Tomppakin. Vaikka Tomppa kehittyykin nopeasti, pitää koittaa itse muistaa pitää homma edelleen paineettomana hauskanpitona, etten nyt sössi koko kivaa uutta harrastusta. Ja tuleehan Tompalle niitä autismikohtauksia edelleenkin, vaikkakin (vielä) ihan siedettävissä määrin. Ja saa tullakin, Tomppa kun nyt on Tomppa.

Tiistaina Peipolle päivällä jälki, josta ei edelleenkään lumen takia saanut kuin vajaan puoli kilometriä pitkän. Piikki ja pari kulmaa, keppejä hulppeat kolme kappaletta, ja ikää pari tuntia. Jana oli pitkä, ja Peippo piti pysäyttää ja lähettää uudelleen pari kertaa – en tiedä saiko se jo jäljestä hajua vai miksi oli niin vaikea edetä edes kohtalaisen suoraan. Jäljen poimi hyvin, jäljesti hyvin tuoreista peuranjäljistä ja -papanoista huolimatta, ja ilmaisi hyvin kepit. Piikki meni taas hurjan hyvin, onkohan se vihdoinkin talven aikana kypsytellyt tämänkin asian? Vai voiko sillä olla merkitystä, että allergiaoireet on viimein saatu jollain lailla kuriin? Veto oli välillä niin kova että lensin perässä kuin märkä rätti, mutta eiköhän se siitä taas kilometrien myötä rauhoitu.

Tiistaina illasta käytiin jälleen rästimässä rallya. Harkkana oli voittajaluokan rata, jota ajattelin helpottaa vähän Peipolle, mutta lopulta ainoat mistä luistettiin olikin vain oikealla puolella käännökset ”molemmat vasempaan” ja ”molemmat oikeaan”. Peruutus meni aika kivasti, samoin suurin piirtein ekan kerran tehty edestä takakautta oikealle siirtyminen. Oikean puolen seuruu oli välillä vähän vallatonta, ja koittihan se Peippo kerran tulla jalkojen väliinkin, mutta ei tuossa periaatteessa ihan kauhea työ pitäisi olla ennen kuin kisakunnossa oltaisiin. Käytösruutu meni hyvin, mutta sen jälkeen Peippo oli vähän kierroksilla. Meidän tekemällä radalla ruudussa oli uusi rotututtavuus sakasanseisoja, joka ohitettiin ihan nätisti.

Keskiviikkotokoissa tehtiinkin vaihteeksi pelkkää tokoa. Ensin oman tunnarikapulan piilotus, sitten tunnari jotakuinkin oikeana liikkeenä, jossa meinasi tuoda väärän kun oli niin hätäinen, mutta korjasi itse hienosti. Tuodessa vielä pudotti kun meinasi että ennenkin on vapautettu vauhdista palkalle. Tyytyväinen olin, liiasta innosta aiheutuvat jutut on helpompi korjata kuin haluttomuudesta johtuvat. Sitten tehtiin ohjattu nouto samaan tapaan ei ihan täysin kokeenomaisesti. Purutreenaajat pitivät juuri sillä hetkellä niin kauheaa meteliä että itselläkin meinasi mennä pasmat sekaisin, mutta huonohkoa seuruuta lukuunottamatta Peippo oli täydellinen ja laukkasi mennen tullen. Tarviiko sanoakaan, että lopuksi tehdyt luoksarit sujuivat myös upeasti. Ensin ripeä läpijuoksu, sitten kovasta vauhdista huippupysähdys, ja lopuksi läpijuoksu. Paikkisessa tulikin sitten taas ahnehdittua liikaa, ja unohdin että piti tehdä pitkään niitä pelkkiä helppoja. Kun kerrankin oli varmat treenikaverit, tein piilopaikallamakuun jälkeen vielä vähän tyhmästi, kun jätin Peipon riviin kun muut jatkoivat loppuun evl-liikkeen luoksetuloineen. Sydi vietiin viereltä pois, ja kahdella muullakin oli jotain säätöä, ja tässä vaiheessa Peippo näytti jos siltä että hänenkin aika olisi jo täynnä. Pidin kuitenkin sen makuulla kunnes toiset kutsuttiin, ja kyllähän se pysyi. Ekan kerran koskaan se vaan alkoi vähän vinkua ja näytti myös aika levottomalta. Tyhmä juttu, mutta jospa nyt muistaisin tehdä kunnon kuurin niitä helppoja, niin kuin piti!

Lenkille ollaan ajeltu kauemmas pakoon takametsän yleisöryntäystä. Uusia maastoja ollaan tutkiskeltu, ja se onkin hankalaa kun aina pitäisi mennä vielä vähän pidemmälle, ja vielä yhden mutkan taakse katsomaan. 🙂

Lauantaina Koko poppoo korkkasi virallisesti ulkokauden Ridasjärvellä. Kenttä oli vielä ihan mössöä, joten Tomppa ja Semppu tekivät vähän pientä sievää rallya, ja Peippo huonoa tottista. Se ei oikein keskittynyt kunnolla, ja lisäksi nyt on niin, että jos kyseessä on liike, jossa tapahtuu jotain muutakin kuin seuraamista, se seuruu-osuus on huonoa, vähän edistävää, vähän vinoa, ja vähän väljää. Sama homma ohjatussa, juoksu-jäävissä ja eteenmenossa. Eteenmeno oli onneksi hyvä, ja asennotkin se ottaa oikein.

Sunnuntaina kevään kolmas jälki, ilmaisuprosentti tämän jälkeen 100! Yritän olla olematta pettynyt sitten kun se eka keppi jää ilmaisematta, tosi kiva kun ne nyt nousevat. Taas oli koko jälki täynnä tuoretta hirven- ja peurankakkaa, ja myös selviä sorkanjälkiä. Piikissä Peippo jäi ilmeisesti haistelemaan näitä. Ja kerran se mokoma meinasi mennä pari metriä jäljen sivuun kierittelemään hajussa! :O Siitä tuli kyllä huutia, vaikka muutoin yritän olla puuttumatta jäljellä Peipon tekemisiin. Keppejä oli kolme, koko matka joko hakkuuta tai juuri karsittua metsää, eli tosi vaikeaa oli eteneminen itsellä. Lisäksi kaksi tien ylitystä joista toinen oli viisto. Hakkuulla Peipolla oli ihan pieniä vaikeuksia, muutoin ajoi oikein kivasti (pl. ne pyörimisyritykset). Kevään kaikki jäljet ovat nyt olleet puolen kilsan mittaisia, pitää seuraavaksi yrittää pinnistellä vähän pidempi ja saisi olla pikkuisen helpompikin.

Esineitäkin otettiin joku päivä, mutta siitäpä en muista enää muuta kuin että hyvin sujui!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s