Yö ulkona

Lauantaina vietettiin Suomen Ladun ”nuku yö ulkona” -päivää. Keksin onneksi Valkealammilta ihan loistavan leiripaikan kriteereillä ei muita lähistöllä, auton saa lähelle telttaa, ja kaunis rantamaisema. Kun tultiin, rannalta oli juuri lähdössä kanootillinen väkeä (tuli ihan tutustuttuakin), mutta muutoin ei nähty koko reissun aikana ketään. Keskellä yötä vieressä kulkevaa pientä metsätietä pitkin ajoi auto, ja silloin mielessä kyllä kävi että otinko telttaan väärän koiran, kun Selma ja Tomppa nukkuivat autossa ja Peippo teltassa.

Selma ehdotteli tapansa mukaan joka käänteessä, että sitä  keppiäkin voisi veteen heittää.

Peippo oli kyllä hyvä retkikaveri; alkuhämmennyksen jälkeen se asettui teltassa paikalleen kuin tatti, ja pieniä hälytyksiäkin tuli vain alkuyöstä pari + se ohi ajanut auto josta hälyttivät ensiksi autossa yöpyjät. Peippohan nyt tahtoo olla siellä missä minäkin, joten arvelinkin etukäteen että jos sillä ei satu olemaan ahtaan paikan kammoa, niin yö sujuu hyvin. Ilta- ja aamulenkeillä nautiskeltiin Etelä-Suomen kauneimmista maisemista järven reunaa kulkevalla harjulla ja illalla istuttiin katselemassa tyyntä järveä. Kiva reissu, mutta kyllä autossa on mukavampi yöpyä kuin yhden hengen teltassa, ainakin näin alkukesästä kun linnut vielä tykkäävät laulella.

Suurin osa teltan vaarnoista puuttui, ja Peipon teki tietenkin mieli kiskoa ylös kaikki tilalle laittamani puukepit. 😀

Yhden maissa yöllä joutsenet olivat hiljenneet ja oli täysin tyyntä.

Sosiaaliulkoilut Peipon kanssa ollaan siirretty melkein kokonaan Rantapuistoon. Siellä on tosi nättiä, melkein aina tarpeeksi erinäköisiä ja -kokoisia koiria (ja skeittareita, sikapossuja ja kaljoittelijoita), ja jos on sopiva keli ja jono niin palkaksi saadaan vielä banaanipehmistäkin. Vaikka käytöksessä on välillä tullut pieniä takapakkeja, ja eteneminen on ollut ihan kauhean hidasta tällaiselle hätähousulle, niin kyllä vaan on ollut kiva viime aikoina käyskennellä Peipon kanssa puistossa. Kovin lähelle ei vielä kaikkia koiria uskalleta, mutta joinain päivinä saatan antaa Peipon katsellakin (siis ei tosiaankaan tuijottaa) ohikulkevia välinpitämättömiä koiria.

Viime viikolla joku pikkukoira alkoi rähistä Peipolle ja Peippo aikoi vastata – ja siinä samassa se muisti mitä pitikään tehdä, ja tuli iloisesti kontaktiin. Kyllä tuli niin hyvä mieli! Jospa tottelemisen ja siitä saatavan palkan ja hyväksynnän aiheuttama mielihyvä alkaisi pikkuhiljaa ajaa enemmän ja enemmän kiihtymisen aikaansaamien ihanien sävärien ohi. Hillityn käytöksen saisi varmaan aikaan pelkällä kurilla / pelolla / tarpeellisella määrällä fyysisiä pakotteita, mutta ilman tuota Peipon iloista ja rentoa oloa ja omaa hyvää mieltä. Totella tietenkin täytyy, ja taatusti otan Peippoa tarvittaessa kovempaakin, mutta onneksi pitkään aikaan ei ole tarvinnut, eikä tietenkään tarvitsekaan niin kauan kun osaan ennakoida ja olla ylittämättä Peipon sietorajaa. Voi kun tähän olisi vaan uskonut tarpeeksi jo silloin monta vuotta sitten, eikä kuunnellut hyväksi tarkoitettuja neuvoja.

Banaanipehmistä – meidän molempien lempparia. 😀

Anna lisää!

Kääk, kimalainen!

Hyvä oli mieli ja mielentila viime viikon Sannan kurssillakin, ja taisi olla ekoja kertoja kun sovinnollinen mieli ei samalla tarkoittanut liian matalaa virettä. Ei se vire nytkään missään pilvissä ollut, mutta reippaasti tehtiin kokonaisina liikkeinä ohjattu, seuruu, ja kaukot. Ja saatiin Sannalta kovasti kehuja. Kaukoja ollaan tehty monta viikkoa sarjat sekä aamu- että iltaruoalle, ja näköjään se alkaa tuottaa tulosta. Oman vuoron jälkeen laitoin Peipon vielä pk-paikkikseen, ja siihenkin saatiin sopivasti ohikulkenut koirahäiriö. Lopun kimppapaikkiksessakin Peippo oli rento, mutta samalla se myös viihdytti itseään katselemalla sinne tänne ja kirputtamalla kyynäriään. Se kyllä kirputti niitä vuoroakin odotellessa, olisiko kuitenkin voinut olla jotain sijaistoimintoa, kun kipeäkään se ei oikein voi olla kun on ollut monta päivää kipulääkekuurilla.

Ralleihin pääsi itsellekin vähän yllätykseksi muori-osasto, kummatkin samalle tunnille. Juuri ja juuri se Selmakin kykeni odottamaan kun tein Tompan kanssa, vaikka oli se kuulemma totellut käskyjä siellä seinään kytkettynäkin. 😃 Ja ihanaahan se oli päästä Selman kanssa tekemään, se oli ihan parhaimmillaan ja samalla myös kovin leppoisalla tuulella ja selvästi tosi onnellinen kun pääsi ”oikeisiin” treeneihin. Ainoa paha paikka oli kun tehtiin kontaktiharkkaa häiriköitynä, ja Päivi tuli Selman mielestä ihan liian lähelle namiensa kanssa. Kiltistihän se Selma oli, mutta silmät kyllä pyörivät päässä. Tomppa nyt sitten oli Tomppa, välillä hommat sen kanssa tuntuvat tuommoisissa ohjatuissa koulutuksissa vähän tervanjuonnilta, enkä tiedä ovatko ne hyödyksi vai haitaksi. Kyllähän sekin teki osin tosi kivasti vaikka sitä selvästi välillä vähän jännitti – pitäisi muistaa aina vaan vaihtaa päälle Tomppa-suodin kun sen kanssa harkkailee.

Jäljellä on käyty tasan kerran, kun eilen tehtiin lyhyt sadekeliominaisuuksien tsekki. Muutama sata metriä puolitoista tuntia lionnutta jälkeä sujui Peipolta ihan hyvin, ja janakin oli vaihteeksi tosi hyvä. Ainokainen keppi tarkennettiin nopsaan. Vielä kun päästäisiin jäljelle niin, että kuivaan maahan tallatulle jäljelle sataisi vähän reilummin, ja sitten lisäksi ihan kunnon kaatosateeseen. Lienee se aamulla tehdylle jäljelle porottava aurinko kuitenkin kaikkein haastavin jäljestyskeli.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s