Peippo käy epiksissä

Loma alkoi perjantaina jälkihommilla. Tilasin Peipolle jäljen, joka kulki karsittua metsää ja hakkuuta, teki kulman juuri ennen tietä, ja jatkui muutaman kymmenen metrin päästä tien yli. Tien kyljessä oli siis kaksi kulmaa. Ja tokihan Peippo siinä kohtaa hukkasi jäljen. Se tarkasteli ensin ekaa kulmaa väärään suuntaan ja oikaisi sitten tien yli vikalle kepille. Sinänsä han hyvin ratkaistu, kun itse seisoin kulmassa ja jäljentekijä vielä kulman väärällä puolella, ja tieltäkin olisi ollut vaikea alkaa jälkeä etsimään. Vähän jäi kaivelemaan silti, täytyy tehdä Peipolle kohtapuoliin samanlainen jälki niin että se pääsee puhtaisiin kulmiin.

Yksi valmis kolmen esineen ruutukin tehtiin, ja kaksi esinettä nostatin sieltä ilman välipalkkaa. Oli aika hieno, tokaa esinettä piti jonkin aikaa paikantaa, mutta jos pitää niin sitten pitää. 😊

Viikonloppuna ei tehty mitään uimista kummempaa kun Laura oli kylässä. Selma tosin esitteli Houdinin-taitojaan murtautumalla makkarista avaamalla ensin sisäänpäin aukeavan oven, hyppäämällä barrikadiksi laitetun sohvan selkänojan yli, ja vielä koiraportin yli. Se on kyllä ihan käsittämätön apina, niin huonokuntoinen kuin onkin. Loppuajan se oli sitten eroteltuna pelkästään portin taakse käskytettynä, kivempi kai siellä oli olla kuin kokonaan makkariin eristettynä.

* * *

Eilen olikin jännä päivä kun käytiin Peipon kanssa IHAH:in epiksissä kokeilemassa rallyn voittajaluokkaa. Kisat olivat illalla, ja aamupäivällä tehtiin pitkä puolentoista tunnin lenkki uusissa maisemissa kaupungin toisella laidalla. Taisi sopia tuo kunnon liikutus ennen kisailuja, kun Peippo oli ihan kauhean hieno ja kiltti. Helpottava juttu oli kyllä se, että luokka oli viimeisenä ja avoimen koirien lähdettyä paikalla oli enää jokunen koira, mutta mikään muu kisassa ei sitten ollutkaan helppoa: radasta oli tehty niin vaikea että varmaan harvemmin virallisissa kisoissa on. Rata oli lisäksi tosi ahdas, kyltinvälit paikoin varmasti virallista minimiväliä lyhyemmät – mukaalukien käytösruudun väli. 😱

Rata oli isoimmalta osalta oikean puolen työskentelyä mukaanlukien kolmen tehtävän juoksuosuus. Ajattelin ensin laittaa Peipolle remminpätkän kaulaan kauhukahvaksi, tai laittaa se ainakin käytösruutuun kauemmaksi, mutta onneksi en sortunut! Käytösruutu piti ohittaa vieläpä kahteen kertaan, kun se oli ensin ihan lähdön vieressä, ja loppuradasta oikean puolen seuruussa ja puolta vaihtavassa käännöksessä. Ekana parina meillä oli ihan jäätävä kokoinen (ja ihan Peipon näköinen 😝) rhodesiankoira, ja nollakoirana radalla tosi hienosti tehnyt (mutta Peipon yleensä kammoama lyhytjalkainen) göötti. Ja kaikesta me selvittiin! Ekan tehtävän peruutus takaisin käytösruutua kohti ja oikealla molemmat oikeaan sujuivat kerrassaan upeasti, vaikka kumpaakaan ei olla vasta kuin vähän kokeiltu. Kaikki vasemmanpuolen jutut sujuivat hienosti, itse olin ottanut -3 pt hidastuksesta pyörähdyksessä. Itse asiassa varmaan melkein puolet pistehävikistä meni taas ohjaajan piikkiin, mutta puolustaudun sillä että ei olla kyllä voittajan rataharkkaa liiemmälti tehty. Ainoa liian vaikea kohta Peipolle oli se pitkä juoksuosuus oikealla puolella pujotteluineen päivineen. Sekin lähti hienosti, mutta kolmannen juosten tehdyn tehtävän tienoilla Peippo irtaantui niin paljon että seuraava kyltti meni pipariksi. Ja hyllynhän hankin meille taas kun hermostuksissani katsoin vain että pari on kytketty kun säntäsin jo ruudusta pois, vaikka aika ei ollut vielä loppunut. 😁 No, tuotahan on oikein hyvä harjoitella epiksissä. Nippanappa hyväksytty tulos oltaisiin muutoin saatu, ja vieläpä suht tiukalla arvostelulla. Ja TP saatiin, mikä on aina ilahduttava juttu.

Radalla oli paikoin jopa aika kivaa, kyllä se on niin että ylemmissä luokissa vasta tämän lajin hauskuus näkyy. Oikeaa puolta jos nyt vähän aikaa hiottaisiin, niin syksyllä saatettaisiin sitten jo korkata virallisetkin kisat. Ja voi että kun Peipon kanssa olisi aina tuollaista helppoa, olin siihen niin tyytyväinen! Se on kyllä kaikin puolin super-ihana harrastuskaveri silloin kun saa pidettyä itsensä kasassa, niin kuin nyt.

Hieno ja hiljainen pitkosreitti löytyi kaupungin toiselta laidalta. Sen verran kapealta polkuosuus näytti, että kauhean moni muukaan ei ole tuonne löytänyt.

* * *

Jälkikoepaikkaakin olen koittanut taas ahkerasti meille rimputella, mutta kun ei tärppää niin ei tärppää. Yhdessä kokeessa oli vielä väärä puhelinnumerokin, mahtoi sieltä vastannut vanhempi herrasmies saada aika monta puhelua sinä aamupäivänä. 😁 Sinällään ei harmita ettei paikkaa olla saatu kun se hyppy nyt on vaiheessa edelleen, mutta olisi ollut vaan niin kiva päästä korkkaamaan uusi luokka ennen rotumestiksiä. Mutta kun kerran jännitetään, niin jännitetään sitten taas ihan koko rahan edestä.

Peipon kanssa uintireissulla. Näitä maisemia ladataan verkkokalvoille talvenvaraksi. 🙂

Jonkin pikkupedon kallo Petkelsuolla. Paluumatkalla meinattiin kirjaimellisesti törmätä hirveen kun päästiin parinkymmenen metrin päähän ennen kuin se huomasi meidät. Ei sille senkään jälkeen ihan kauhea kiire tullut, pitkään katseltiin kun se meni menojaan pysähdellen välillä katselemaan.

Toisella uintikuopalla on paljon kyitä. Tämä nätti ruskea mamma lepäili ihan lähellä hiekkarantaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s