Kopparnäs ja Kasaberget

Viimeisen kesälomaviikon ensimmäinen retki suuntautui jalka/selkävaivaista Selmaa ajatellen rannikolle, Inkoon Kopparnäsiin. Selma oli pari päivää levossa oltuaan täynnä energiaa, joten sille piti keksiä paikka jossa voisi viettää aikaa ilman että täytyy kovin paljon kävellä.

Matkalla poikettiin blogikirjoituksen innoittamana Siuntion Kasabergetiin, jossa piti olla ”tunturinäköalat”. No, ainakaan sillä parhaaksi kehutulla kallion nyppylällä ei ihan niin kauhean mielettömät näköalat olleet, heti tulee mieleen etelästä useampikin upeampi maisema. Mutta kauneus on tietenkin katsojan silmissä, ja olihan tuo ihan kiva ja kiipeämisen arvoinen paikka. Eikä tihkusateinen kelikään tietenkään ollut ihan omiaan maiseman ihastelemiseen. Auton sai jätettyä hyvin levikkeelle pellon reunaan, ja siitä oli kävelymatkaa osin umpimetsää ja osin polkua pitkin kallion huipulle ehkä puolen kilometrin matka. Kun oikea reitti löytyi, kiipeäminen oli helppoa, mutta sen verran nousua ja lohkareiden päällä kipuamista kuitenkin oli että Peippokin sai ihan kunnon jumpat.

Kömpelöllä Peipolla oli hiukan tekemistä lohkareikossa, vaikka se mielellään näyttikin kiipeilevän ylös alas.

Jos Kasaberget oli ehkä pieni pettymys, niin Kopparnäs oli sitten sitäkin upeampi paikka. Ensin käytiin Tompan kanssa katsastamassa tienvieressä parkkeerannut ylämaankarjalauma. Ja olipa lehmillä hulppeat oltavat valtavalla metsäisellä merenrantaan rajoittuvalla laitumella. Reitti lintutornille kulki laitumen läpi, ja kyltissä sanottiin että lehmiä saa silittää jos ne itse hakeutuvat silitettäviksi. Tällä kertaa ei näkynyt hellyyttä kaipaavia lehmiä polulla, harmi! 😁 Lntutornin bongari piti lyhyen luennon viiksitimaleista ja luhtakanoista, ja kertoi myös että maakotkien näkemiseen on hyvät mahikset. Ja uskomaton tuuri kävi, kun melkein heti Selman kanssa kallioille päästyämme ohi liiteli peräkkäin peräti kaksi kotkaa.

Ekaksi käytiin ihan kauimmaisella nuotiopaikalla, ja voi että sen ympäristössä oli kaunista, eikä haitannut vaikka välillä tihutti vähän vettäkin. Selman kanssa käyskenneltiin sileitä kallioita ja istuskeltiin kahvilla näköaloja katselemassa vaikka kuinka kauan. Valtavia äänekkäitä kurkiauroja lenteli yli ja vesilinnut konsertoivat. Autolle kierrettiin pienen vähän rehevämmän poukaman kautta, eikä pois olisi tehnyt mieli lähteä ollenkaan.

 

Tompan kanssa käytiin pykälä pohjoisempana olevalla nuotiopaikalla, ja kovasti tuntui Tomppakin arvostavan kallioilla kipittämistä. Siitä oli jännää kun tyyni meri teki rantaan ihan pieniä aaltoja, ja niitä se sitten pomppi karkuun. Kun taivas oli paksussa pilvessä, avomeri ja taivas näyttivät sulautuvan horisontissa yhteen.

Hui, hyökyaalto tulee! 😀

Neljäs stoppi Kopparnäsissä tehtiin paikoitellen melkein umpeen kasvaneelle luontopolulle. Monesti luontopolut ovat vähän pettymyksiä, mutta tämä tarjosi kyllä mukavaa vaihtelua kotoisille lenkkipoluille. Kolmen kilometrin reitti kulki ison pellon ympäri, ja isoin osa reitistä oli lehtomaista maastoa. Ennen vikaa soratietä kulkevaa pätkää kuljettiin Kopparnäsin kartanon raunioiden ohi ikivanhojen lehmusten reunustamaa tietä. Kyltissä kerrottiin että kartanolla on ollut vuosisadan alussa hedelmätarha. Kuvassa näkyvä kaunis kartano on Porkkalan miehityksen aikana purettu, ja jäljelle on jäänyt vain kivijalka.

70-luvulla Kopparnäsiin on ollut suunnitteilla valtava ydinvoimala, ja sen suunnitelman kariuduttua paikalle on ollut tarkoitus rakentaa luksushuviloita. Kauhea ajatus, paikka on todella upea, ja noin isoja vapaasti kuljettavissa olevia kalliorantoja ei liikaa muutoinkaan ole.

Nokka kohti etelää.

Ihan parkkipaikan vieressä oli muinaishautoja.

Kotimatkalla oli pakko vielä pysäyttää auto ja ottaa kuva kesän viimeisistä kukista. Kivitalo kukkaniityn takana näytti ihan kummituskartanolta, mutta näytti siellä joku asustavan.

* * *

Muuallakin ollaan ehditty lomalla käyskennellä, Peippo pääsi kiertämään Hatlamminsuon, Tomppa kävi testaamassa Kulomäessä korkeanpaikankammoaan, ja uusia lenkkireittejä on testailtu. 🙂

Hatlamminsuon reitti oli kaunis, mutta lyhyt ja vähän turhan ruuhkainen.

Treenimatkalla poikettiin Tompan kanssa tyynelle Ridasjärvelle ihastelemaan auringonlaskua.

Senioreita on viihdytetty myös kaupunkilenkeillä. Kun harvoin pääsee, on paljon haisteltavaa ja katseltavaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s