Epikset ja sohvailua

Hetken oli niin kaunista!

Viime viikko meni vähän plörinäksi oman selän pamahdettua tiistaina juuri kun olin lähdössä viemään Selmaa ensin pistokselle ja sieltä akupunktioon. Eteisen lattialla makoillessani ajattelin että mitäs jos en pääsekään enää ylös, mutta onneksi se kumminkin jotenkin onnistui ja buranan voimin sain juuri ja juuri Selman huoltoreissun tehtyä. Loppuviikko menikin sitten lähinnä sohvalla maatessa, tosin siitähän selkävaivat on ”kivoja”, että sallivat yleensä sentään pienen varovaisen köpöttelyn. Selma ja Tomppa nauttivat siitä pelkästä sohvailustakin, mutta ihan kiva että Peippo pääsi edes vähän purkamaan virtojaan vastasataneeseen lumeen. Ja kiva että sitä lunta tuli, eipähän tarvinnut harmitella ainakaan sitä ettei päässyt selän takia jäljelle!

Maanantaina ehdittiin sentään käydä Peipon kanssa ralleissa, ja Peippo olikin ihan supertaitava. Joukossa oli uusi koira joka tietenkin aiheutti itselle vähän tykytyksiä, mutta vieraita koiriahan me juuri häiriöksi kaivataan. Semmoisen hauskan havainnon Päivi teki, että käskytän Peippoa paljon kovemmalla äänellä sen ollessa oikealla puolella. Kukaties se ymmärtää paremmin kun artikuloi selkeästi ja tarpeellisella volyymilla. 😂

Lauantaina olin jo siinä kunnossa, että lähdettiin Peipon kanssa Lohjalle ralliepiksiin. Olin ilmoittanut Tompan vaihtoehdoksi jos odotusalue olisi ollut Peipolle liian ahdas, mutta paikka olikin aika kiva, joten Peipon kanssahan se sitten oli mentävä kaikesta hermonkiristelystä huolimatta. Ekan kerran missään tuommoisessa tilenteessa paikalla oli myös koira joka hiukan rähinöi, ja näköjään se provosoi Peippoa ihan kiitettävästi. Häkissä se oli nätisti ja ulkopuolellakin kun käskettiin, mutta häkistä otettaessa se etsi heti katseellaan tuon rähisijän ja oli käydä ihan kuumana. Sain sen asettumaan saman tien, ja kun olin vielä noloudesta huolimatta etukäteen pyytänyt meille vähän tilaa kehään pääsemiseksi, oltiin lähtö-kyltillä ihan hyvillä mielin. Seuraavaa kertaa varten pitää muistaa vaan mennä Peipon kanssa rata-alueelle heti kun mahdollista, nyt saatiin lähtölupa niin pian että Peippo oli vielä tsuumailemassa keitä kehässä on, ja mitä kaikkea muuta sieltä löytyy.

Rata meni ihan seiniä myöden, reunoilla oli kaikenlaista kamaa, ja pujottelussa oli joku ihana tuoksu johon lähes kaikki koirat jäivät jumiin. Vaan Peippopa olikin kiva! Kerran aika alussa komensin sitä sanallisesti skarppaamaan, mutta muutoin olin suht tyytyväinen. Ihan viimeinen into puuttui, mutta oltaisiin oikeissakin kisoissa saatu se sama 100 pistettä, ja arvostelulapussa luki että ”upeaa yhteistyötä, koira nauttii tekemisestä ja häntä heiluu”. Olisi ollut kiva saada tuo videolle että olisi nähnyt kehun, aidon kehun 😬 ja keskellä annetun namin vaikutuksen. Parasta koko hommassa taisi olla hallittu kehästä poistuminen, kun kytkemisen jälkeen mentiin oikein kauniisti seuraten ulko-ovelle. Helpotti tietty että uloskäynti oli kokonaan eri päässä kenttää kuin mistä oltiin tultu sisään, ja missä siis muut koirakot odottivat. Hassua oli kun saatiin maalissa raikuvat aplodit, ja takaisin sisään mennessä ihmiset tulivat huokailemaan miten hieno Peippo oli. Ihan sama vaikka oli epikset ja meille vielä tavallaan luokkaa liian helppo rata, kehut olivat silti balsamia haavoille. 😄

Tällä kertaa en tarkoituksella syöttänyt Peipolle mitään ylimääränameja ennen suoritusta, muutama verkkatemppu tehtiin, ja parilla namilla oli pakko auttaa se kehään. Peippoa kyllä selvästi auttaa että se saa ihmetellä odotusalueen menoa häkistä – ainakin niin kauan kun paikalla ei ole ketään rähisijää. Tuli kyllä taas mieleen että olenko tuon rähinöinnin suhteen liiankin tiukkapipoinen (no en), kun kaikkia oman koiran huono käytös ei tunnu juurikaan hetkauttavan. Niin tai näin, jos omat hermot olivat taas ihan liian kireällä ennen suoritusta, oli heti kehään päästyä helppo olla ja radallakin sai jopa vähän nauttia. Vein Peipon autoon oman suorituksen jälkeen, ja sitten olikin taas kiva olla sosiaalinen ja ihailla muiden suorituksia kun ei enää tarvinnut itse kiristellä. Vaikka Peippo on parhaimmillaan tosi hieno kisakaveri, on kyllä reissut Tompan kanssa noin sata kertaa rennompia. Olisihan se tietty kiva saada jollain konstilla sitä omaakin pipoa vähän löysemmälle.

o o o

Selman uudesta akupaikasta vielä: hoito oli vähän erilaisempi kuin tähänastiset, mutta ajoi näemmä hyvin asiansa. Selmaa hoitanut Christel Boy antaa sekä ihmis- että eläinakupunktiota, ja sanoi että ihmiskoulutuksen jälkeen hän on muuttanut koirienkin hoitamista ”kiinalaisempaan suuntaan”. Neuloja laitettiin tosi säästeliäästi, ja rakonseudun neulat otettiin tosi nopeasti pois että ne eivät ”tyhjennä energioita”. Nivusten pulssista kuunneltiin jotenkin neuloille sopivat paikat. Hoito tosiaan näytti toimivan kun Selma oli taas muutaman minuutin jälkeen silmät kiinni, ja minusta se näytti ihan torkkuvan siinä kovalla kivilattialla. Se on aika paljon terävältä ja epäluuloiselta koiralta täysin vieraassa paikassa!

Ai niin, ja voi olla että Peipon viikon takainen kipuoireilu treeneissä selvisi myös kun leikkasin sen kynsiä. Vaikka kynsiaines kaikissa kynsissä näyttää paremmalta kuin koskaan, oli oikean etutassun kynsistä kaksikin hiukan sen näköisiä että saattavat taas poksahtaa minä hetkenä hyvänsä. 😦

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s