Saarikesä

Länsi-Mustasaaren kallioilla

Aurinko laskee koirapuiston taakse

Vieläkään ei olla päästy takaisin kotiin, mutta kaiken stressin ja hankaluuden ohessa ollaan karvakorvien kanssa vietetty aika mahtavaa ja erilaista kesää. Vaikka iso ylläriremontti on edelleen tosi paska juttu, siitä poiki paljon hyviä asioita, ja ennen kaikkea se sai pysähtymään ja miettimään että mitä sitä oikein loppuelämältään toivoisi. Paljon on tullut tavattua uusia kivoja ihmisiä, huomattua millainen onni on että on ystäviä, ollaan päästy kokeilemaan ihan erilaista elämäntapaa kerrostalossa, reissattu siellä täällä ja nukuttu milloin missäkin puskassa.

Suomenlinnan kotitalo. Miten nopeasti voikaan kotiutua jonnekin! Tänä kesänä on pitänyt muutenkin hyvin paikkaansa sanonta ”koti on siellä missä koirat ovat”. 😊

Kun mentiin saareen, sireenit lopettelivat kukintaa ja ukonpalot aloittelivat. Puolivälissä kukkivat ruusut, ja kun lähdettiin pois, tuoksuivat lehmukset ja jasmikkeet. Ja aina vaan oli kaunista.

Aika Suomenlinnassa  jää varmaan ikuisiksi ajoiksi mieleen. Ei voisi kuvitella terapeuttisempaa paikkaa olla evakossa, ja täysin erilaisena ja kaukana kotoa olevana paikkana siellä saattoi hyvin hetkeksi unohtaa murheensa. Kävelyillä ollessa saarelaiset ja osa turisteistakin tervehtivät, joka paikassa oli kaunista ja säästä riippuen maisema oli aina uusi. Kesyt hanhet olivat hauskoja niin kauan kun ne eivät liikaa provosoineet Peippoa, ja meriharakoita katsellessa tuli aina hyvälle tuulelle. Koiratkin tuntuivat viihtyvän yllättävän hyvin – uskoakseni ne olivat työpäivien ajan ihan hissun kissun, ja oppivat nopeasti säännöt ulos lähtemiseen ja remmeissä kulkemiseen. Peipon koira-ahdistus ei kyllä neljässä viikossa muuttunut miksikään, mutta onneksi aina oli tilaa väistellä kunhan varoi mottiinjäämistä.

Iltasoiton jälkeen alkoi olla rauhallista. Jos ei oltu yhdeksältä lenkillä, trumpetin ääni kuului avoimesta keittiön ikkunasta.

Aurinkoa ottamassa Länskärillä.

Kuninkaanportilla ennen päivän turistiryntäystä

Omat lempipaikat ja -reitit löytyivät nopeasti – rutiineiden syntymistä ei näemmä voi välttää. Aamuisin ja aamupäivisin saari oli melkein tyhjä, ja silloin vallattiin aina eteläisimmät vallitukset. Ruuhka-aikaan nautittiin Länsi-Mustasaaren hiljaisista kallioista. Kaunein paikka saarella taitaa olla kuitenkin Piperin puisto (josta löytyy kuva edellisessä postauksessa). Kaikki saaret kiertämällä sai tehtyä noin kahdeksan kilometrin lenkin, ja käveltyä tuli tosi paljon. Molemmat koirat laihtuivat alkukesän aikana, tosin saamatta jääneillä treeninameilla saattaa olla osuutta asiaan.

Jopa lautoista löytyi nopeasti suosikki, ja oli aina kiva reissata töihin kauniilla puusisustaisella Suomenlinna II:lla.

Kustaanmiekka aamulla.

Aika monta tuulista tai melkein myrskyistä päivää osui kohdalle saaressaoloaikana.

Kun kerran melkein kaupungissa oltiin, oli tarkoituksena käydä läpi Suomenlinnan museot ja näyttelyt. Projekti jäi ihan kesken kun töissäkin piti käydä, ja ehdin käydä vain nukkemuseossa, sotamuseossa ja tullimuseossa puoli kierrosta kun piti mennä mennä pelastamaan roskisten takana odotellut Tomppa roskakuskilta. 😁 Lelumuseo oli tosi hieno, sota ei aiheena jaksa ihan niin paljoa kiehtoa. Suurin osa nukeista taisi olla 1800-luvulta, paljon oli myös muita leluja eri vuosikymmeniltä, mukaanlukien oma lapsuuteni. 😱

Suomenlinnassa on peräti kaksi koirapuistoa, joihin ei Peipon kanssa tietenkään ollut mitään asiaa. Aitaamattomassa kalliopuistossa käytiin sen sijaan Tompan kanssa etsimässä kallion kaiverrus, jonka muistin nähneeni siellä noin 15 vuotta sitten Huiman kanssa käydessä. Ja sieltähän se löytyi: ”meri on rauha, ja nyt se on minussa”. Niinpä!

Tomppa aika varmasti Suomen kauneimmassa koirapuistossa.

Harvinainen tyyni ilta.

Lauttarantaan piti monesti kulkea vähän kiertäen lehmuskäytävää pitkin. Pahimman potutuksen aikaan siellä tuli aina olo että asiat kyllä järjestyvät.

Toivotaan, että päästään vielä joskus takaisin Suomenlinnaan ihan oikealle lomalle!

o o o

Jokunen kerta piti ajaa auto lauttaan ja käydä Hyvinkäällä, ja juhannusta vietettiin nahkapoikien kanssa. Peipolle tuli vähän ankeampi juhannus kun se piti pitää pojista erossa, mutta Tomppa nautti pitkästä aikaa pihalla lojumisesta täysin siemauksin.

Näköalapaikkahan se piti juhannuksenakin etsiä. 😀

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s