Reilu viikko on elelty kolmen koiran lauman kanssa, enkä olisi uskonut, että näin hienosti menee jo nyt. Peippo tuntuu jopa tykkäävän pikkuisesta, ja ihan kuin se olisi saanut samalla jotenkin itsevarmuuttakin lisää. Toki se välillä pörisee Tähdelle, mutta antaa sen myös tulla lähelle, ja yrittää välillä jopa leikittää sitä. Tomppa hiukan stressaa pentua, ja jos se ärähtää Tähdelle, se tuntuu menevän ihan lukkoon siitä mitä tuli tehtyä. Mutta kun muistaa antaa Tompalle tarpeeksi tilaa tuntuu senkin kanssa menevän ihan hyvin. Lenkit tehdään kaksitellen, kuka milloinkin kenenkin kanssa – vaikka Tähtihän nyt ei tietenkään vielä varsinaisesti lenkkeile ainakaan ilman kantoliinaa. Yksinoloakin on siis tullut harjoiteltua ihan luontevasti, ja sekin sujuu aika kivasti. Jos Tähti jää ihan yksin se saattaa protestoida kun muu porukka lähtee, mutta kun olen oven takana kuulostellut hetken, se tuntuu hiljenevän melkein saman tien. Jos sen jättää jomman kumman ison koiran kanssa, se ei välttämättä vingu perään ollenkaan. Myös autohäkissä oleminen ja sinne jääminen on helppoa, eikä oksennuksiakaan ole onneksi enää tullut ollenkaan vaikka aika paljon ollaan autoiltu.
Koska napero on niin helppo tapaus, ollaan tehtykin sen kanssa jo vaikka mitä. Itse asiassa pitää hiukan miettiä miten paljon sitä minnekin riepottelee että jää myös tarpeeksi palautumisaikaa kaikesta uudesta ja jännittävästä. Mitään se ei varsinaisesti ole kyllä vielä pelännyt, aluksi se voi olla varovainen ja funtsia tilannetta, ja sen jälkeen sitten tutustutaan asiaan ihan reippaasti. Paitsi että ihmisiä ei tarvitse paljoa ihmetellä, vaan se haluaisi syöksyä kaikkien syliin heti paikalla. Kerran puistossa se pääsi jo karkaamaan vieraiden matkaan, ja sai tietenkin vielä hyvän palkan siitä rapsutusten muodossa. Harmi kun en tunne ketään lapsellisia, olisi kiva vielä vahvistaa vähän sitäkin asiaa.
Vieraisiin koiriin suhtaudutaan myös mutkattomasti, ensin katsellaan, sitten tutustutaan, ja sen jälkeen viritellään leikkiä. Pentuleikkikoulussakin käytiin, mutta se oli vähän kuin koirapuisto – liikaa koiria ja liian erilaisia koiria, ja muutenkin vähän hallitsematonta hommaa kontrollifriikin makuun. Sen jälkeen ollaan treffattu vähän vanhempi stabyhoun-pentu, Arvon kanssa tehtiin remmilenkki syystä että Arvo on “hiukan” raju liikkeissään, ja tänään käytiin lenkillä ja uimassa Tepon kanssa. Teppo tuli vielä kyläänkin ja Tähti sai kunnon leikitykset Heiniltä.
Koska retkeily on emännän sydäntä lähellä, ollaan tietenkin jo telttailtukin kun yötkin vähän lämpenivät. Reissun ainoa hankaluus oli teltan pystytys Tähden kanssa kun rapisevan ja kahisevan teltan päällä oli tosi kiva vetää rallia, samoin tietty teltassa sisällä. Onneksi olin älynnyt ottaa mukaan jäniksenkorvan, joka rauhoitti menon tehokkaasti, ja sen jälkeen pentu nukkuikin niin sikeästi ja hyvin että mietin jo onko sillä kaikki kunnnossa. Aamullla käytiin hiekkarannalla kirmaamassa, ja päivällä vierailtiin nopeasti Hangossa – nopeasti siksi että siellä oli ilmeisesti joku veneiden kiihdytyskilpailu ja omaan makuun ihan liikaa ihmisiä ja meteliä. Kantoliinareissussa käytiin vähän matkaa Tulliniemen luontopolkua, mutta ilma oli liian helteinen pennun kanniskeluun. Takaisin tullessa käytiin pissalla Mustion linnalla.
Jälkiharjoittelu on tietty myös aloitettu, ja koska olen niin hätäinen niin ilman mitään ruutuja suoraan lyhyillä nurmijäljillä. Tähti näyttäisi olevan maavainuinen ja kovasti kiinnostunut hajuista, ja nopeasti se hoksasi että jäljeltä löytyy ruokaa. Kymmenen metrin jäljessä menee aikaa vielä todella kauan, ja pidempiä ei muutenkaan voitaisi tehdä kun nytkin vatsa täyttyy kun joka askelelta löytyy kaksi namia. Muita opittuja taitoja on ruokakupille meneminen vasta luvan kanssa, ja portin takana istuminen siihen saakka että portti avataan. Ihan hiukan ollaan tehty jo perusasentoharkkaa edessä ja sivuilla. Ja tietty noutoa, kun pentu useimmiten tuo heti takaisin sille heitetyn lelun. Myös kun se voittaa vetoleikissä se yleensä vie lelun muutman metrin päähän ja palaa sitten sen kanssa heti takaisin. Ihan mahtavaa!
Vaikka nyt taitaa olla kaikkein työläin ikä menossa, tuntuu että tuo nappula on kyllä niin itselle sopiva ja hirveän rakas jo nyt. Mi valitsi jostain syystä Estridin minulle jo heti syntymän jälkeen, ja samoin minä olisin valinnut sen kaikista pennuista jos vapaasti olisin saanut ottaa minkä vaan. Kolme koiraa on vähän liikaa, mutta yhtään ei kyllä tämä ostos harmita.
Jos ihan vähän jotain kurjaakin, niin Peipolla on ollut muutamana päivän kummallista pissavaivaa. Päivän eka pissa on normaali, mutta loppupäivästä se on tehnyt pitkiä kyykkäyksiä ilman että sieltä tulee kuin pari pisaraa. Ei tuntuisi sattuvan kuitenkaan, mutta ajattelin huomenna mitata happamuuden ja siitä riippuen mennään lääkäriin jos homma jatkuu.
Pirttimäen hirmut 