Arki alkoi

Viikko lomanjälkeistä elämää takana, eikä voi muuta kuin olla kiitollinen liukumista ja etätyömahiksesta, sen verran koville ottaa. Jonkunlainen rytmi päiviin alkaa löytyä, ja onneksi viime viikolla ei tarvinnut olla toimistolla kuin kahtena päivänä. Noiden päivien illat olivatkin sitten ihan kauheita, Tähti mellakoi koko illan kumpanakin päivänä eikä uskonut mitään. Yleensä se kuuntelee aika kivasti kun sitä kieltää, ja selvästi se tahtoo totella, mutta mellakka-illat on näköjään asia ihan erikseen. Ekat kerrat ollaan iltalenkkeilty kaikkien kolmen kanssa yhtä aikaa, ja se sujuu yllättävän hyvin. Metsässä siis, niin että briardit kirmaavat vapaana. Remmilenkille noiden kolmen kanssa en uskaltaudu varmaan ikinä.

Peiposta on tullut Tähden saapumisen jälkeen jotenkin lungimpi, lähinnä ehkä suhteessa muihin koiriin ja ihmisiin. Koskaan ennen se ei ole oma-aloitteisesti käynyt tervehtimässä ketään, ja nyt se saattaa käydä moikkaamassa vieraampiakin ihmisiä.

Pennunottamisen parhaita puolia Peipon mielestä on ehdottomasti se, että lattia on täynnä ihania leluja.

Tähti oppii huimaa vauhtia kaikkea uutta, lukuunottamatta sisäsiisteyttä. Käskystä se osaa kuitenkin tirauttaa hienot pissat. Se osaa myös odottaa istuen lupaa ruokakupille, samoin ovien ja porttien takana. Seuraamista se tarjoaa lenkeillä, istuminen on hyvin hallinnassa, ja maahanmenosta on joku haju. Noutoa se kokeili kapulalla ja teki täydellisen suorituksen x 3, tietenkin ilman perusasentoja. Irroittaa käskystä yleensä aina, ja odottaa lupaa uuteen leikkiin, sekä tekee olkkarissa hienoja kapula-ilmaisuja makuulle mennen. Harjoitellaan harvakseltaan ja ihan lyhyitä aikoja kerrallaan, joten ei voi kuin ihmetellä miten nopeasti pieni oppii. Elämää helpottavin uusi taito on kuitenkin se, että kun Tähdeltä kysyy missä sen lelu on, se menee ja etsii lelun ja tuo sen leikittäväksi. Enää ei tarvitse kerätä lelukasaa aamupalapöytään. 😀

Jälkiä ollaan tehty harvakseltaan. Namien vähentäminen ja jälkien pidentäminen auttoivat rynnimiseen, ja pisimmillään ollaan nyt tehty reilu 55 askelta niin, että ihan joka askelella ei ole namia. Varmaan voisi aika nopeasti pidentää sekä jälkiä että namien ja askelten väliä, ja harkita varmaan serpentiiniäkin jo. Paitsi että hiukan houkuttaisi jättää namit kokonaan pois ja kokeilla pelkkää keppijälkeä. Tosin ilmaisun pitäisi olla varmaan hiukan valmiimpi, vaikka ei kai tuo rikki mene jos vähän säädettäisiinkin. Pitää miettiä.

Viime yönä olisi ollut nuku yö ulkona- yö, mutta sitä en edes harkinnut tällä kertaa. Viimeisellä lomaviikolla käväistiin Mikkelinseuduilla yhden yön telttareissussa, ja olihan se yö täyttä hulinaa Tähden kanssa. Tällä kertaa olin sentään sen verran fiksu että pidin Tähden autossa sen aikaa kun pystytin teltan, mutta tokihan telttaa päin oli kiva juoksennella silloinkin kun se oli pystyssä. Ja sisään oli aina niin kiire ettei ovea olisi ehtinyt avata. Ja sama tietenkin ulospäin. Yö meni suurimmaksi osaksi teltan, makuupussin ja ilmatäytteisen patjan suojelemisessa naskaleilta.

Retkikoira luontopolulla

12 vk-rokotus oli torstaina, ja Tähti oli tietty hurjan reipas potilas. Painoa oli kertynyt 8,8 kiloa, kun Peipon paino ekalla rokotuksella on ollut 12,6 kiloa! Vahvasti siis näyttää siltä, että tällä kertaa ei ole kasvamassa mastodonttia. Rokotuksille saatiin ottaa ekan kerran mukaan meidän ihan mahtavan hieno kasvattajalta saatu kansio, lilalle pennulle tietty lila:

Hepulin jälkeinen ihana rentous.

Ihmisiin on sosiaalistuttu edelleen, tai oikeastaan nyt harjoitellaan enemmänkin sitä että jokaista ei voi mennä moikkaamaan. Jos joku sanoo meille jotain, peli on ihan totaalisen menetetty. 😀 Rallikisoissakin turistina ollessa ihmiset kiinnostivat enemmän kuin muut koirat, jotka nekin kyllä olivat ihan intresantteja. Sen verran briardia Tähdessäkin on, että jos metsässä putkahtaa yhtäkkiä ihmisiä jostain, niille pitää haukkua hyvin epäluuloisena – ennen kuin halutaan rynnistää puremaan niitä.

Uusia koirakavereita Tähti on taas saanut aikuisista Jerrystä ja Hiisistä, Arvon kanssa käytiin hyvin sivistyneellä remmilenkillä, ja Silmu-pennun kanssa leikkimässä. Silmun kanssa meni hurjan hyvin, muutama kerta piti tiuskahtaa, mutta enimmäkseen nuo kaksi leikkivät tosi nätisti. Ja syytä onkin kun Tähti kasvaa kohinalla ohi, nyt sillä oli jo pari kiloa enemmän painoa kuin Silmulla. Kiva olisi jos nuo tulisivat toimeen jatkossakin, Silmun ja emäntänsä kanssa on hauska lenkkeillä ja saada samalla vertaistukea. 😀

Tähti ja Silmu, kanervamättäällä on ihan paras painia.

Jerryn puutarhassa oli ihana juosta ja temmeltää, Jerry ei ihan vielä hirveästi pienestä innostunut.

Pusu Hiisille.

Kuoliko se?

Melomishommaa kokeiltiin Tähden kanssa myöskin, mutta se oli melkein yhtä mahdotonta kuin telttailu. Jos pelastusliiveissä ei olisi ollut kauhukahvaa, Tähti olisi joutunut aika monta kertaa uimasilleen. Melan liike oli myös ihan ylivoimaisen ihanaa katseltavaksi paikoiltaan.
Pelastusliivien pitämistä harjoiteltiin aluksi olkkarissa luuta syöden, mutta ei niissä Tähdestä mitään ihmeellistä ollut.

Hetki paikollaan.

Mikkeliin ajeltiin ukkosrintaman kanssa samaa matkaa, mutta Neitvuorelle päästyä sade taukosi, ja alkoi uudelleen vasta paluumatkalla Mäntsälän kohdilla. Jos telttayötä ei lasketa, oli kiva reissu ja löydettiin tosi nättejä paikkoja kuljettavaksi:

Heinolasta löydettiin luontopolku, joka kiersi lehtometsäisen saaren ympäri.

Tähden kanssa käytiin Mikkelissä jätskillä.

Mikkelin Urpolan luontopolku oli Tähdelle juuri sopiva lenkki, ja tosi kaunista joen lehtoa myös. Monessa paikassa oli niin korkealla kulkevia siltoja, että piti varmuudeksi laittaa Tähti remmiin.

dav

Urpolan luontotalo

Mikkelissä yövyttiin Säynätin retkeilyalueella, ja olipa hulppea paikka isoine kotineen ja siisteine uusine huusseineen. Yötä siellä ei ollut muita, muuta aamupäivällä, juuri kun oltiin lähdössä, sinne päräytti kaksi bussilastillista lapsia. 😀 Onneksi ehdittiin alta pois. Aamulla kierrettiin kahdessa erässä pätkän matkaa järvenrantaa pitkin, ja Peippo nautiskeli elvyttävästä mutakylvystä.

Neitvuorelle lähdettiin lammaslaitumien läpi, ja hetken jo mietin saanko nämä kaksi lammaskoiraa kunnialla lampaiden ohi.

Kukkulan kuningatar. Neitvuoren reitillä ei ollut muita kulkijoita, joten saatiin pitää upeat maisemat ihan itsellämme.

Pienempi lammaskoira. Vielä lampaat pikkuisen pelottivat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s