Treenejä vaan

IMG_4277

Tiistaina käytiin Järvenpäässä paikallamakuutreenissä. Paikka oli vieras koulun piha, sää myrskyinen, kahvakuulailijat heiluivat koirien takana, ja edessä olevalla kävelytiellä oli trafiikkia ja koirat vieraita. Hyvä häiriöhajoitus samalla, siis. Kaksi kierrosta tehtiin, joten kummatkin pääsivät makaamaan. Peippo sai päälle vielä vähän seurata ja leikkiä.
Keskiviikon tokoihin pääsi Peippo, joka tekikin superhyvän treenin. Ensin tehtiin hyppy ja nouto kokonaisina liikkeinä liikkuroituna, kummastakin liikkeestä palkka. Noudossa pitää muistaa vetää kapula nopeammin lähemmäs, ettei Peipon tarvitse väistää. Nyt olen varonut äkkiliikkeitä, ettei Peippo ennakoisi sivulletuoloa kapulan ”mukana”.
Hyppy oli hyvä.
Sitten tehtiin luoksetulo ja seuraaminen liikkuroituna putkeen ja niistä purkkipalkka, ja sen jälkeen liikkeestä maahan ja kaukot vikaan ylösnousuun saakka ja niistä myös purkkipalkka. Tällä kertaa muistin näyttää Peipolle palkat etukäteen, joten se tiesi mitä on odotettavissa, ja homma sujui paljon paremmin kuin edellisellä viikolla. Paikallamakuu oli tällä kertaa vähän lyhyempi, ja Peipon kanssa tehtiin istuminenkin vielä makuuna. Nina muistutti käsikosketuksen opettamisesta Peipolle, sitähän me joskus aloiteltiin, mutta jotenkin se(kin) päätyi keskeneräisten juttujen pinoon.

Torstaina oli vuorossa agilitya uuden kouluttajan tunnilla. Harjoitus olikin perin mielenkiintoinen; neljä estettä, joista kolme oli puomin alla olevia putkia, sekä aloitushyppy. Tarkoitus oli harjoitella ohjaamaan koiraa puomin takaa putkiin, ja se tapahtui koiraa kohti liikkumalla ja työntämällä kättä koiraan päin. Kummalliselle tuntui, mutta toimi – vaikkei mitään tämäntapaista ole ikinä harjoiteltu. Toka kierroksella itse harjoittelin saksalaista, ja Peippo harjoitteli takaakiertoon irtoamista.

Hyvä ja mielenkiintoinen tunti, ja Peippokin oli aika kiva. Lisäksi se yllätti antamalla vieraan ihmisen ohjata ja palkata itseään! En olisi uskonut, viimeksi Jyväskylässähän Peippo ei oikein huolinut palloakaan vieraalta. Tosin se taisi silloin olla vielä jossain  juoksunjälkeisissä tiloissa.

Perjantai oltiin kotona (kun hallivuoroa ei saatu 😀 ), mutta tänään taas oltiin hallilla heti aamusta. Peippo teki ensin keinua, keppejä ja takaakiertoja, ja sitten Varpun liikkuroimana kolme tokoliikettä putkeen. Hyppy ensin, siinä oli huono eteentulo, muuten ok,  sitten liikkeestä maahan, jossa vähän pomppuisa sivulletulo, ja lopuksi kohtalaista seuraamista. Palkattomuus näkyi pienenä hötkyilynä, eli ei tosiaankaan alkanut vieläkään hiipua! Pienen tauon jälkeen tehtiin vielä paikallamakuu Sydin kanssa.

Selma teki ruutua, luoksetuloleikkiä Varpun kanssa, ja liikkuroidun tunnarin. Tunnari oli tosi hyvä, luoksetuloleikkiin Selma taas taitaa olla vähän liian pahvi…
Tomppa pääsi myös rellestämään sekä tokoa että agilitya, ja oli oikein pätevä.

Niinä iltoina kun ei kunnolla ehditä lenkkeillä, ollaan alettu etsiä leluja olohuoneesta. Kaksi muuta karvakorvaa pitää laittaa ulos odottamaan kun yksi etsii, ja lelua piilottaessa etsijä saa samalla harjoitella joko paikallaistumista tai -makaamista toisessa huoneessa. Yllättävän vaikeaa, mutta kaikki etsivät vuorollaan sinnikkäästi ja ovat ihan tohkeissaan.

Lisälsi me kaikki ollaan harrastettu tätä:

IMG_4300
IMG_4289
20141108_172440
IMG_4303

Koiran tarkoitus?

IMG_3896Viime viikolla luin keskustelua siitä, voiko joku koira olla omistajalleen pelkästään epämieluisa tai turha, ja jos voi, niin mitä silloin pitäisi tehdä. Omatunto alkoi itselläkin hiukan kolkutella, kun joskus olen mielessäni kuvitellut millaista Tompalla olisi jossain muualla – en kylläkään ihan tosissani, enkä varsinkaan Tompan viime talven sairastelujen jälkeen. Tomppa ei tosin ”turha” koira olekaan, vaan kuten yli yhdeksänkymppinen tätini lauantaina totesi; ”ykköspalkinnon arvoinen kaikessa, kaunis ja ihana”. Vaikka Tomppa jääkin joukossa vähän vähemmälle huomiolle, se on varmaan kuitenkin ihan tyytyväinen. Päivät se saa pitää koko ison pihan itsellään, iltaisin pötkötellä kainalossa, vähän treeniäkin se saa silloin tällöin, ja yhden kiintiö-irtolenkin viikossa. Jos Tomppa olisi ainoa koira, eikä olisi mahdollisuutta ottaa toista harrastuksiin sopivaa koiraa, olisinkin varmaan siihen vähän pettynyt. Nyt on onneksi Peippo, jonka kanssa voi tehdä ihan mitä vaan, ja Selma, jonka kanssa voi tokoilla. Tompalla on siis ihan oma paikkansa olla ”kaunis ja ihana”. Lue loppuun

Viimeinen ruskapäivä

IMG_3823Lauantai vietettiin melkein kokonaan ulkosalla nauttien ruskan viimeisistä väreistä. Pihatöissä oli kaksi innokasta apulaista, ja koirankopistakin meinasi tulla ihan riitaa kun sinne laitettiin uudet ihanat rutirexit. Kaunis sää innosti etsimään taas uusia lenkkireittejä, ja Selmankin fysiikka kesti puolentoista tunnin umpimetsä- ja suolenkin jumiutumatta.

 

Lue loppuun

Ponille kyytiä

IMG_3543Vastoin kaikkia odotuksia ollaan saatu Peipon kanssa tehdyksi aika paineettomia treenejä, vaikka koe on jo ihan nurkan takana. Selma ja Tomppa joutuvat nyt pärjäämään hiukan vähemmällä puuhailulla, hyvä kun juuri ja juuri lenkille ehditään kaiken muun työn ja touhun ohessa. Treenattu siis ollaan niin että itseäkin ihan hengästyttää, mutta harjoitukset on sentään osattu pitää lyhyinä.

Lue loppuun

Hiiriä ja hirviöitä

20140607_214733Tänä aamuna katselin keittiön ikkunasta jännitysnäytelmää, jossa pieni briardi kohtasi elämänsä ensimmäisen hiirulaisen (Myodes glareolus). Hetken hämmentyneen tuijotuksen jälkeen siimahännälle piti pari kertaa haukahtaa, sitten sitä läpättiin ihan varovaisesti tassulla, jolloin herra hiiri vihdoinkin tajusi lähteä lönkyttelemään pesäkolonsa suuntaan. Pieni briardi jäi hölmistyneen näköisenä katselemaan jalkoihinsa, että minne se outo pyöreä tyyppi oikein katosi. Harmi kun episodia ei saanut videolle, näin porokoiriin (ja maleihinkin) tottuneelle Peipon käytös aiheutti hyvät naurut. Hiirulaisen onni oli siis, että aamun ensimmäinen ulosmenijä sattui olemaan hömelö Peippo, eikä suuri hiirensurma Tomppa.

Lue loppuun

Hyvä bore, paha tsumba

Koirat ovat olleet viime päivinä erityisen hyvässä treenivireessä. Neljänä päivänä peräkkäin ollaan käyty hallilla tokoilemassa/tottistelemassa lyhyet treenit sekä yksin että kavereiden kanssa, ja meno vain paranee. Kurjempia juttuja ovat sitten Peipon selkäjumiepäilys, sekä itselläni ja Velmulla olleet pienet erimielisyydet. Ei käy ainakaan tylsäksi elämä tämän joukkion kanssa…

Lue loppuun

Kevät tuo karhut koloistaan

20140427_182516Pimeän talven jälkeen ollaan taas vähän sosiaalisempia, ja viikon sisään Peippo on saanut lenkkeillä kolmenkin eri pojan kanssa. Muutkin lenkkeilijät ovat näemmä kömpineet talvipesistään, kun irtokoirakohtaamisia on päässyt tulemaan Peipolle viikossa enemmän kuin ikinä ennen yhteensä. Tämälaatuista sosialiseeraamista me ei kyllä kaivattaisi yhtään enempää!

Lue loppuun