Lääkäreitä, treeniä ja retkiä

Molemmat seniorit käväisivät viime viikolla lääkärintarkastuksessa. Tompalla oli sydän, keuhkot, hampaat ja korvat kunnossa, mutta lonkkanivelet sanoivat poks kun niitä käännettiin taaksepäin, joten se sai nivelrikkolääkityksen. Siinä ei vielä kankeutta juuri näy, ainakaan liikkeellelähdöissä, joten varmaan ihan alkavaa vaivaa vasta, ja toivottavasti pienetkin kolotukset saadaan nyt lääkkeellä kuriin. Painoa oli 15,5, eli  se on pysynyt ennallaan, vaikka Tomppakin syö tuplasti entiseen verrattuna. Lääkäri oli sitä mieltä että lienee vanhan koiran imeytymishäiriötä. Veriarvoissa maksa-arvot olivat koholla, mutta kuulemma vanhalle koiralle se on ihan normaalia. Ulostusvaikeuksiahan Tompalla on myös ollut talven- ja keväänmittaan, ne lääkäri kuittasi sillä että lihakset ovat varmaan sen verran pudonneet että homma on hiukan hankalaa. Muutama päivä lääkärikäynnin jälkeen tulikin heti jo toisen kerran semmonen parin päivän tukos, että monen tunnin tikistelykään ei tuottanut kuin oksennuksen. Kolme annosta parafiinia räjäytti lopulta potin juuri kun olin varautunut siihen että Tompalle koitti loppu. 😦

Peippo kuitenkin huolettaa vielä enemmän. Sen paino on pudonnut kahden vuoden takaisesta 37 kilosta ja vuoden takaisesta 34 kilosta 30,5 kiloon. Sydän oli ok ja verenpaine niin matala että veri ei meinannut millään lirua purkkiin. Keuhkoista kuului pientä rohinaa, voi olla että se on vuodentakaisen keuhkokuumeen jälkiä. Muutama viikko sitten Peipon takaosa ja etenkin vasen takanen pettivät alta kun se nousi makuulta, ja laitoin sen kipulääkekuurille. Saatiin lääkäriltä uusi resepti kuin myös resepti propaliniin – jota toivottavasti ei vielä lähiaikoina tarvita. Jossain välissä on kuitenkin vahinko taas tapahtunut kun sen verkkoloimi haisi ihan pissalle. 🙁 Verikokeissa ei ollut muuta viitearvoja ylittävää kuin kolesteroli hiukan koholla, tulehdusarvot samoin, ja valkosolut vastaavasti alhaalla. Sikäli minusta outoa kun se oli juuri ollut tulehduskipulääkekuurilla. Jos Peippoa haluaisi tutkia lisää, lääkäri suositteli röntgenkuvausta kasvaimen varalta, mutta turhahan sitä on kuvailla kun eipä sille mahdolliselle kasvaimelle kumminkaan mitään voisi tehdä. Tällä hetkellä Peippo syö päivässä 8 dl energianappulaa, eikä se mitenkään hirveästi liiku. On siinä steriloidulla seniorinartulla pistelemistä. 

Treenailtu ollaan jonkin verran, Peipon kanssakin vähän enemmän kun sen kanssa oli tarkoitus mennä Ylöjärvelle tupliin kisaamaan. Ei sitten menty doping-varoajan takia, mutta tulipahan kannatettua sitäkin seuraa kaksilla maksuilla. Tähti sentään pääsi rahan edestä vähän treenaamaan kun hallissa oli hyvin tilaa. Tähti on käynyt myös pari kertaa Hannelen ratatreeneissä, mutta varsinkin viime kerran jälkeen tuntui että harjoitus oli sitten kumminkin ihan liian vaikea. Täytyy sanoa että pakollinen ryhmätreenitauko tuli meille nyt juuri sopivaan aikaan, me keskitytään kasvamaan kevät, harkkaillaan ulkokentillä ja nautitaan yhdessä tekemisestä. Jos tuntuu että kaivataan ohjausta, niin otetaan sitten vaikka Ninalta yksäreitä.

Tyylikkäällä esineruutukoiralla on esineet ja kampaus samaan sävyyn.

Jäljellä ollaan käyty muutama kerta ja esineillä kerran. Jäljellä ilmaisu on parantunut huimasti muutaman keppiruudun ansiosta, ja muutenkin varmuutta on tullut tosi paljon lisää. Eilen oltiin uudessa erilaisessa maastossa Nooran tekemällä jäljellä, ja eihän siitä kyydistä voinut kuin nauttia janaa myöden. Neljästä kepistä jäi yksi, mutta eipä haittaa tässä vaiheessa. Mittaa jäljillä on nyt keväällä ollut n. 250–400 metriä, ja keppejä yleensä vain kolme. Merkattu ei olla koskaan kuin alku ja loppu, joten Tähti taatusti oppii pienestä pitäen ottamaan itse vastuun jäljestämisestään. 

Rallissa Tähden kanssa ollaan tehty jo kaikkia mahdollisia tehtäviä, sarjahyppy ja putki menee kivasti, merkki on hyvällä tolalla ja peruuttaa se osaa edessä jo ainakin koiranmitan. Jäävistä maahanmeno on nopea ja kärsii jo omaa etenemistäkin, seisominen on aika hyvä mutta vaatii pienen käsimerkin, seisominen ja seisomassa pysyminen on kaikkein vaikein juttu. Luoksetuloa varten voin jo jättää Tähden istumaan tai makaamaan, mutta loppuperusasento on vauhdista törmäys ja käsien hamuaminen. Paljon se jo osaa, jostain kun löydetään vielä jonain päivänä itsehillintä ja rutiini. Vauhtia ja energiaa löytyy, nyt täytyy vaan katsoa että se aktiivisuus kohdistuisi yhteiseen tekemiseen eikä mihinkään muuhun härväämiseen.

Paulan kainalossa Kalliojärven laavulla Lapakistossa.

Retkikoiran hommiin ovat päässeet sekä Tähti että Tomppa Lapakistossa, ja Tähti Torronsuolla. Torronsuolla oli tosi paljon jännittäviä vastaantulijoita, karvaisia ja karvattomia, ja ekan kerran jätin sen molemmilla torneilla siksi aikaa yksin kun kiivettiin ylös. Aika kivasti se pystyy jäämään yksin, mutta se jälleennäkemisen riemu vaatii kyllä aika pitkän rauhoittelun. Hyvä retkikoira siitä taatusti tulee, jos ei tuota kauheaa karvaa lasketa. Vielä kun vedet lämpiävät hiukan niin päästään kimpassa myös melomaan, vaikka Tähti onkin aika heppoinen etupaino. 😀 

Helmikuun lopun melonnalle Tähti ei vielä päässyt kun kylpy olisi ollut vähän liian kylmä. Mutta ihan kohta!

Tähti täytti jo 9 kk, ja otti myös todennäköisesti viimeisen kasvuspurttinsa, eikä enää näytä ihan kauhean kirpulta edes Peipon rinnalla. Huonolla kotimittauksella sain sen korkeudeksi n. 60 senttiä, painosta ei ole hajuakaan, paitsi että kevyt se on. Turkki on siinä kauheassa vaiheessa kun huopamyttyjä syntyy ihan sekunneissa kuin itsestään, ja täytyy tunnustaa että saksiakin on ollut pakko vähän heilutella. Minkäänlaisia murrosiän merkkejä ei vielä näy, ihan yhtä kiltti pieni tyttö Tähti on edelleen kuin aina ennenkin. 

Koirakavereista Tähti on treffaillut Jerryä, Sydiä ja Arvoa. Silmun kanssa viimeksi piti hiukan pörhistellä alkumatkasta, saas nähdä miten tyttöjen ystävyyden käy kun seuraavan kerran nähdään.

Torronsuolla oli liikkeellä tosi paljon koiria ja ihmisiä, onneksi suo oli sen verran jäässä että sinne pystyi väistämään pitkoksilta:

Suomenlinnassakin käytiin sukuloimassa ja ilahduttamassa turisteja. Reissu oli niin rankka, että junaa odotellessa pieni meinasi jo ihan nukahtaa asemalaiturille:

Talvi tuli yhdeksi räntäsade- ja pariksi pakkaspäiväksi:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisement

Alkuvuoden riennot

Vuosi ollaan aloitettu briardien kanssa rivakasti. Peipon kanssa kävin sössimässä yhdet rallikisat Ylöjärvellä, ja Tähti avasi harrastuskoiran uransa pentunäyttelyssä. Lisäksi sen kanssa startattiin Koirakoutsin rallytiimissä, joka sisältää neljä koko viikonlopun kestävää treenisessiota, päättyen ensi joulukuussa. Tomppa puolestaan on saanut olla paljon maalla ja on ihan hyvässä kunnossa, tosin sille pitäisi varata mahdollisimman pian terveystarkki kun löysin sen ikenestä pienen pallukan, ja lisäksi se on öisin vähän yskähdellyt.

2019 & 2020

Vuosi sitten tämän vuoden tavoitteisiin on näköjään merkattu ainoastaan pennunhankinta, ja sehän meni enemmän kuin nappiin. Vaikka kolmannen koiran ottaminen tuntuikin pähkähullulta, Tähden saapuminen joukon jatkoksi ei ole kyllä missään vaiheessa harmittanut, niin ihana pieni tyyppi se on. Muutenkin vuosi koirarintamalla sujui aika kivasti,  ja Tähden ontumisia lukuunottamatta terveyttä riitti kaikille. Peippo huolehti eläkelajissaan tuloksista saaden 2 hyväksyttyä tulosta voittajasta ja 2 mestarista + yhden (vai kaksi?) tuomarinpalkintoa. Tomppakin sentään kävi yhdet epikset huimalla pistesaldolla. 😀

Ensi vuodelle toivotaan tietty edelleen ensisijassa terveyttä meille kaikille. Toivotaan että Peipon kanssa voidaan edelleen jatkaa vetojuoksemista kun siihen ollaan molemmat täysillä hurahdettu, ja tavoitellaan sitä vikaa koulariin oikeuttavaa rally-tulosta.

Tähden ensi vuoden touhut on täysin auki kun ei voi yhtään tietää miten se tuosta kasvaa. Rallia kisataan ihan taatusti ainakin episten verran, ja ehkä syksylle voisi jo toivoa ekoja virallisiakin kisoja. BH jää varmaan seuraavaan vuoteen ellei Tähti nyt ihan lapsineroksi osoittaudu. Mitä se kyllä ihan hyvin voi ollakin. 😁 Näyttelyistä en paljoa perusta, mutta tokihan Tähti piti ihan kokemuksen vuoksi pentunäyttelyynkin ilmoittaa. Jos siitä tulee briardin näköinen niin saatetaan me joskus oikeissakin näyttelyissä pyörähtää.

Omalle osalle toivon vähän tätä vuotta enemmän harrastusmotivaatiota, vaikka täytyy sanoa että on ollut kyllä kivaa panostaa välillä vähän omiin, koirattomiinkin touhuihin. Peipon kanssa nyt ei hirveästi enää tietty tarvitsekaan tahkota kun se kyllä osaa, eikä Tähtikään nyt kovin huonolla tolalla puolivuotiaaksi taida olla. 😊

MES hyv

Kaiken säpinän keskellä blogin päivitys on jäänyt ihan retuperälle, ja niin paljon kaikkea ollaan tehty että sekavaksi menee. Mutta joka tapauksessa, Peippo sai kuin saikin ekan hyväksytyn mestariluokan tuloksen muutama viikko sitten, kun lähdettiin ihan vaan Arvon seuraksi kisareissuun Kouvolaan. Kirsi Petäjän rata oli tosi helppo, ja kun oltiin suoritusvuorossa päivän viimeinen koirakko, saatiin myös hyvä rauha keskittyä. Yksin tuohon halliin ei kyllä Peipon kanssa tarvitse lähteä, odotustila on minipieni ja sinne pitää vielä mennä kapeaa käytävää pitkin. Tällä kertaa pidin Peipon treenaamatta yli viikon, ja vikan viikon se oli muutenkin pienemmällä aktiviteeteilla. Treeneissä on koitettu saada lisädraivia pallopalkalla. Kisasuoritus tehtiinkin aika kivassa vireessä, ja ainut kymppikin tuli pyörähdyksestä, se kun nyt vaan on pitkä- ja jäykkäselkäiselle Peipolle vaikeaa. Loppupisteiksi saatiin 80, ja ihan yli odotusten siis sujui.

Rallia briardileirillä, c Henna Lindell

Viikko ennen kisoja Peippo oli taas lirauttanut nukkuessaan matolle. Hölkkääminen saa sen vähän jumiin ja se vaatisi aina sen jälkeen vapaana juoksentelua metsässä. Ennen kisoja en antanut sen vetää yhtään, mutta ei sitä hommaa raaskisi kokonaan lopettaakaan kun Peippo nauttii vetämisestä enemmän kuin mistään muusta. Menköön sitten jumiin mutta eläköön täysillä. Yhtään kipeältä se ei onneksi vaikuta.

Tompan olo Tähden kanssa on edelleen tukalaa, vaikka pahin mitä Tähti tekee on kun se silloin tällöin haluaisi nuolla Tompan korvat ja suupielet. Enimmäkseen Tomppa seisoo keskellä lattiaa häntä koipien välissä ja on mahdollisimman tiellä, eikä tajua mennä toiseen huoneeseen omaan rauhaansa. Jos koko porukka on lenkillä yhtä aikaa, Tomppa ei voi tehdä tarpeitaan ja sitten iskee kauhea ummetus. On se kyllä noiden hermojensa kanssa niin reppana, enkä tiedä onko sillä jo orastavaa dementiaakin. Yksi päivä se yritti mennä sisään naapurin ovesta, ja muutenkin tuntuu että se on vähän toisaikainen.  En olisi kyllä ikinä uskonut että sillä on pennun kanssa noin vaikeaa, kun se suhtautui Peippoon ja Velmuun pentuina niin hyvin. Jos olo ei kohta helpota, pitää varmaan alkaa tekemään jotain päätöksiä mummelin suhteen, kun vielä pelkään että se joku kerta puree Tähteä. 😦

Sähikäisellä sen sijaan pyyhkii hyvin ja kulkee lujaa. Toki ollaan käyty jo lääkärissä ontumatutkimuksessa ja nielty kokonaisia isoja puruluita, pudottu x-määrä kertoja sohvalta milloin mitenkin päin ja meinattu syödä myrkkysieniä, mutta vahvasti hengissä Tähti on onneksi edelleen. Sisäsiisteyskin alkaa olla tosi hyvin hallinnassa, ja harrastuksissa pikkunen on todella iso ilo. Kotona voisi energiaa olla joskus vähän vähemmänkin, ihanuudestaan huolimatta Tähti osaa olla kyllä varsin työläs pentu roikkuessaan koko ajan jossain objektissa kiinni. Jospa sekin helpottaisi loppujenkin hampaiden vaihduttua. Autojen jahtaaminen on melkein kokonaan loppunut, monesti se tarjoaa kontaktia autojen kohdalla jos niitä tulee vastaan vain harvakseltaan. Jos autoja on liikkeellä enemmän, se ei kiinnitä niihin mitään huomiota.

Eläinlääkärissä on toistaiseksi vielä superkivaa!

Rallitreeneissä Hannelella ollaan käyty Tähden kanssa kerran, ja Ninan treeneissä muutama kerta. Samoin on alkanut muutaman yksärin sarja Kantoluotoa, ja pari kertaa Tähti on päässyt leikkimään maalimiehen kanssa. Viimeinen hoffileikitys tuli tosi hyvään saumaan, saatiin toivottavasti kurssia vähän oikaistua ennen kuin mennään ihan pieleen. Tähtihän siis leikkii vieraitten setien kanssa tosi hienosti, mutta omaa toimintaa tuli tarkasteltua eri kantilta.

Kuvat briardileiriltä Henna Lindell:

Joitain asioita Tähti näkyy osaavan syntyjään, kuten esimerkiksi eteenmenon ja esineruudun. Eteenmenossa sille voi viedä pallon ekaksi, tehdä sitten välissä muuta treeniä, ja lopuksi lähettää sen pallolle, tai ottaa luoksetulon eteenmenopallolta ja lähettää sen sitten eteen. Esineruudun idean se hoksasi heti, varmaan siinä auttoi että se tietää jo muuten mitä käskysana lelu tarkoittaa. Hyvin se etsii, jossain neljässäkympissä on tainnut olla esineet, ja Tähti on saanut rempoa puussa kiinni kun olen vienyt lelut.

Jälki tökkii enemmän, johtuen siitä että hätäilin taas ilmaisun kanssa. Sitä on jo nelikuisella ehditty kerran vaihtaa, kun maahanmeno ei tuntunut kummastakaan kivalta. Pitäisi nyt varmaan tehdä vähän isompia keppejä ja ryhdistäytyä tämänkin asian kanssa, kovin montaa keppijälkeä ei olla ehditty tehdä.

Seuruu ja perusasennot ovat aika hyvällä mallilla, ja Tähti tarjoaa lenkeillä seuraamista välillä rasittavuuteen saakka. Sen sijaan tylsät jutut, kuten paikalla istuminen ja makaaminen ei oikein jaksaisi huvittaa. Vaikka koitan palkkailla nopeasti, aina se tahtoo ehtiä livetä varsinkin makuulta, mutta viime treeneissä Ninalta tuli vinkki laittaa Tähti töihin, ja kun se joutui luopumaan kädessä olevasta namista ja tönin ja vedin sitä varovasti samalla, saatiin monta hyvää toistoa. Kantoluodolta saatiin kotitehtäviksi vahvistaa hyvällä alulla olevaa luopumista, ja alkaa harjoitella takapäänkäyttöä. Todennäköisesti aletaan haroitella sitä Tähdenkin kanssa pesuvadilla, vaikka yksärillä Tähti sai kokeilla Kantoluodon harjoitusta takapään löytämiseksi ja sekin systeemi toimisi varmaan myös hyvin.

Rallissa ollaan tehty kaikkia puolenvaihtoja, pyörähdyksiä, oikeaa puolta, seisomaan nousua, ja oikeastaan melkein kaikkea paitsi peruutusta. Noin pienen kanssa on helppo aloittaa esimerkiksi edestä puolenvaihto, turha odotella että se kasvaa niin isoksi että ei enää näpsäkästi pujahtele sinne tänne. Oikea puoli on kyllä ihan retuperällä, jotenkin sen harkkaaminen vaan tahtoo unohtua. No, asiat tärkeysjärjestykseen ja tehdään sitä mistä tykätään.

Keskittymiskyky pienellä on tosi hyvä. Ollaan treenattu myös Arvon ja Sydin kanssa, ja niin kauan kun puuhataan omiamme, se ei kiinnitä toisiin koiriin mitään huomiota. Jos viereisellä aksakentällä on joku oikein kovaääninen pari, se saattaa hetkeksi herpaantua, mutta jatkaa sitten tekemistä. Luoksetulo on niin hyvin hanskassa – vielä – että luoksetulokutsu on jäänyt noudattamatta vain kerran, kun piti karata hallin odotustilasta kentälle. Mutta kiva että Tähti on niin kuulianen ja pysyy lähellä, ollaan voitu edelleen jatkaa aamulenkkejä lähimetsikössä ja puistossa irti ilman että tarvitsee pelätä sen lähtevän auton alle tai huitelemaan muualle. Silmun kanssa leikit vain paranevat, nahinointi on jäänyt oikeastaan ihan kokonaan pois ja tytöt leikkivät hirmu nätisti. Ihmisiä vastaan hyppiminen pitäisi kyllä kohta saada kitkettyä pois, kun ei ole kenestäkään kiva kun tuommoinen iso roikale loikkaa syliin kuraisine tassuineen.

Edellisen viikonlopun Tähti oli Arvolla hoidossa perjantaista maanantaihin kun itsellä oli Sastamalankeikkaa ja sunnuntaivieras. Tähdessä on sekin hyvä ominaisuus että se viihtyy missä vaan, ja oli ollut tyytyväinen ja rauhallinen hoitolainen muutamaa pientä tihutyötä lukuunottamatta. Arvo taitaa olla Tähden idoli, ja se oli kuulemma viettänyt viikonlopun rahtaamalla Arvolle lelun toisensa perään. Tähti on kyllä niin toiveiden täyttymys, en olisi hienompaa pentua voinut toivoa saavani.

Lapissa käytiin lomailemassa syyskuun viimeisellä viikolla. Tähti matkusti mukisematta takaluukussa aamusta myöhään iltaan, eikä tuhonnut mökillä takkapuita kummempaa irtainta. Päiväretkiä tehtiin kokoonpanojen mukaan, Tähti teki pisimpänä ja rankinpana reissunaan Riisin rääpäisyn, eikä vaikuttanut sen jälkeenkään yhtään väsyneelle. Hienoja reissukoiria koko jengi!

Livojärvellä

Pyytöuoman metsäpolulla oli hiukan haastavampi joenylitys. Selvittiin kuivina.

Korouoma

Riisitunturi

Palotunturin autiotupa

Auttiköngäs

 

Arki alkoi

Viikko lomanjälkeistä elämää takana, eikä voi muuta kuin olla kiitollinen liukumista ja etätyömahiksesta, sen verran koville ottaa. Jonkunlainen rytmi päiviin alkaa löytyä, ja onneksi viime viikolla ei tarvinnut olla toimistolla kuin kahtena päivänä. Noiden päivien illat olivatkin sitten ihan kauheita, Tähti mellakoi koko illan kumpanakin päivänä eikä uskonut mitään. Yleensä se kuuntelee aika kivasti kun sitä kieltää, ja selvästi se tahtoo totella, mutta mellakka-illat on näköjään asia ihan erikseen. Ekat kerrat ollaan iltalenkkeilty kaikkien kolmen kanssa yhtä aikaa, ja se sujuu yllättävän hyvin. Metsässä siis, niin että briardit kirmaavat vapaana. Remmilenkille noiden kolmen kanssa en uskaltaudu varmaan ikinä.

Peiposta on tullut Tähden saapumisen jälkeen jotenkin lungimpi, lähinnä ehkä suhteessa muihin koiriin ja ihmisiin. Koskaan ennen se ei ole oma-aloitteisesti käynyt tervehtimässä ketään, ja nyt se saattaa käydä moikkaamassa vieraampiakin ihmisiä.

Pennunottamisen parhaita puolia Peipon mielestä on ehdottomasti se, että lattia on täynnä ihania leluja.

Tähti oppii huimaa vauhtia kaikkea uutta, lukuunottamatta sisäsiisteyttä. Käskystä se osaa kuitenkin tirauttaa hienot pissat. Se osaa myös odottaa istuen lupaa ruokakupille, samoin ovien ja porttien takana. Seuraamista se tarjoaa lenkeillä, istuminen on hyvin hallinnassa, ja maahanmenosta on joku haju. Noutoa se kokeili kapulalla ja teki täydellisen suorituksen x 3, tietenkin ilman perusasentoja. Irroittaa käskystä yleensä aina, ja odottaa lupaa uuteen leikkiin, sekä tekee olkkarissa hienoja kapula-ilmaisuja makuulle mennen. Harjoitellaan harvakseltaan ja ihan lyhyitä aikoja kerrallaan, joten ei voi kuin ihmetellä miten nopeasti pieni oppii. Elämää helpottavin uusi taito on kuitenkin se, että kun Tähdeltä kysyy missä sen lelu on, se menee ja etsii lelun ja tuo sen leikittäväksi. Enää ei tarvitse kerätä lelukasaa aamupalapöytään. 😀

Jälkiä ollaan tehty harvakseltaan. Namien vähentäminen ja jälkien pidentäminen auttoivat rynnimiseen, ja pisimmillään ollaan nyt tehty reilu 55 askelta niin, että ihan joka askelella ei ole namia. Varmaan voisi aika nopeasti pidentää sekä jälkiä että namien ja askelten väliä, ja harkita varmaan serpentiiniäkin jo. Paitsi että hiukan houkuttaisi jättää namit kokonaan pois ja kokeilla pelkkää keppijälkeä. Tosin ilmaisun pitäisi olla varmaan hiukan valmiimpi, vaikka ei kai tuo rikki mene jos vähän säädettäisiinkin. Pitää miettiä.

Viime yönä olisi ollut nuku yö ulkona- yö, mutta sitä en edes harkinnut tällä kertaa. Viimeisellä lomaviikolla käväistiin Mikkelinseuduilla yhden yön telttareissussa, ja olihan se yö täyttä hulinaa Tähden kanssa. Tällä kertaa olin sentään sen verran fiksu että pidin Tähden autossa sen aikaa kun pystytin teltan, mutta tokihan telttaa päin oli kiva juoksennella silloinkin kun se oli pystyssä. Ja sisään oli aina niin kiire ettei ovea olisi ehtinyt avata. Ja sama tietenkin ulospäin. Yö meni suurimmaksi osaksi teltan, makuupussin ja ilmatäytteisen patjan suojelemisessa naskaleilta.

Retkikoira luontopolulla

12 vk-rokotus oli torstaina, ja Tähti oli tietty hurjan reipas potilas. Painoa oli kertynyt 8,8 kiloa, kun Peipon paino ekalla rokotuksella on ollut 12,6 kiloa! Vahvasti siis näyttää siltä, että tällä kertaa ei ole kasvamassa mastodonttia. Rokotuksille saatiin ottaa ekan kerran mukaan meidän ihan mahtavan hieno kasvattajalta saatu kansio, lilalle pennulle tietty lila:

Hepulin jälkeinen ihana rentous.

Ihmisiin on sosiaalistuttu edelleen, tai oikeastaan nyt harjoitellaan enemmänkin sitä että jokaista ei voi mennä moikkaamaan. Jos joku sanoo meille jotain, peli on ihan totaalisen menetetty. 😀 Rallikisoissakin turistina ollessa ihmiset kiinnostivat enemmän kuin muut koirat, jotka nekin kyllä olivat ihan intresantteja. Sen verran briardia Tähdessäkin on, että jos metsässä putkahtaa yhtäkkiä ihmisiä jostain, niille pitää haukkua hyvin epäluuloisena – ennen kuin halutaan rynnistää puremaan niitä.

Uusia koirakavereita Tähti on taas saanut aikuisista Jerrystä ja Hiisistä, Arvon kanssa käytiin hyvin sivistyneellä remmilenkillä, ja Silmu-pennun kanssa leikkimässä. Silmun kanssa meni hurjan hyvin, muutama kerta piti tiuskahtaa, mutta enimmäkseen nuo kaksi leikkivät tosi nätisti. Ja syytä onkin kun Tähti kasvaa kohinalla ohi, nyt sillä oli jo pari kiloa enemmän painoa kuin Silmulla. Kiva olisi jos nuo tulisivat toimeen jatkossakin, Silmun ja emäntänsä kanssa on hauska lenkkeillä ja saada samalla vertaistukea. 😀

Tähti ja Silmu, kanervamättäällä on ihan paras painia.

Jerryn puutarhassa oli ihana juosta ja temmeltää, Jerry ei ihan vielä hirveästi pienestä innostunut.

Pusu Hiisille.

Kuoliko se?

Melomishommaa kokeiltiin Tähden kanssa myöskin, mutta se oli melkein yhtä mahdotonta kuin telttailu. Jos pelastusliiveissä ei olisi ollut kauhukahvaa, Tähti olisi joutunut aika monta kertaa uimasilleen. Melan liike oli myös ihan ylivoimaisen ihanaa katseltavaksi paikoiltaan.
Pelastusliivien pitämistä harjoiteltiin aluksi olkkarissa luuta syöden, mutta ei niissä Tähdestä mitään ihmeellistä ollut.

Hetki paikollaan.

Mikkeliin ajeltiin ukkosrintaman kanssa samaa matkaa, mutta Neitvuorelle päästyä sade taukosi, ja alkoi uudelleen vasta paluumatkalla Mäntsälän kohdilla. Jos telttayötä ei lasketa, oli kiva reissu ja löydettiin tosi nättejä paikkoja kuljettavaksi:

Heinolasta löydettiin luontopolku, joka kiersi lehtometsäisen saaren ympäri.

Tähden kanssa käytiin Mikkelissä jätskillä.

Mikkelin Urpolan luontopolku oli Tähdelle juuri sopiva lenkki, ja tosi kaunista joen lehtoa myös. Monessa paikassa oli niin korkealla kulkevia siltoja, että piti varmuudeksi laittaa Tähti remmiin.

dav

Urpolan luontotalo

Mikkelissä yövyttiin Säynätin retkeilyalueella, ja olipa hulppea paikka isoine kotineen ja siisteine uusine huusseineen. Yötä siellä ei ollut muita, muuta aamupäivällä, juuri kun oltiin lähdössä, sinne päräytti kaksi bussilastillista lapsia. 😀 Onneksi ehdittiin alta pois. Aamulla kierrettiin kahdessa erässä pätkän matkaa järvenrantaa pitkin, ja Peippo nautiskeli elvyttävästä mutakylvystä.

Neitvuorelle lähdettiin lammaslaitumien läpi, ja hetken jo mietin saanko nämä kaksi lammaskoiraa kunnialla lampaiden ohi.

Kukkulan kuningatar. Neitvuoren reitillä ei ollut muita kulkijoita, joten saatiin pitää upeat maisemat ihan itsellämme.

Pienempi lammaskoira. Vielä lampaat pikkuisen pelottivat.

Vauhdissa

Tähdellä on ikää nyt reilut 10 viikkoa, ja meno kovenee. Tänään on ensimmäinen päivä kun pentu on malttanut nukkua reilusti eilisen kyläilyreissun väsytettyä sen ihan kunnolla. Muutoin tuntuu että se roikkuu ihan koko ajan kädessä/lahkessa/huonekaluissa – silloin kun ei ole pissaamassa matolle. Iloinen ja toimelias pentu, siis! 😀

Viime viikolla treffattiin Essi-sisko, ja nahisteluksihan se tahtoi mennä. Ensin nuoltiin suupielet ja oltiin iloisia jälleennäkemisestä, ja sitten alettiin matsaamaan. Leluja pennut malttoivat hetken vetää nätistikin, mutta aika paljon niitä sai myös erotella:

Samoin viime viikolla käytiin Hyrylässä tutustumassa samanikäiseen hurjan söpöön lapinkoira Silmuun. Alkulenkki oli taas melkoista tahtojen taistelua, mutta kun viivyttiin metsässä tarpeeksi pitkään, loppumatka sujui jo sovussa:

Muutama päivä sitten treffattiin Sydi. Sydi oli innoissaan pennusta, mutta ilme alkoi synketä uhkaavasti kun Tähti kävi liian röyhkeäksi ja meinasi alkaa maistelemaan Sydin kankkuja:

Hikka oli ensimmäinen aikuinen leikittäjä, ja pienen varovaisen tuumaushetken jälkeen Tähti lähti leikkiin mukaan. Tähdelle mieluisampaa taitaa olla painiminen, mutta sinnikkäästi se yritti Hikkaa kuitenkin jahdata.

Omassa laumassa menee vaihtelevan mukavasti. Tomppa on alkanut olemaan pennun lähellä ehkä vähän rennompi, ja Peippo päästää välillä Tähden viereen nukkumaan ja on pari kertaa hirveän murinan säestyksellä vetänyt leluakin pennun kanssa. Aika paljon se tahtoo Tähteä komennella, ja eilen se suuttui kovasti kun Tähti hössäsi remmissä ulko-ovella lenkille lähtiessä. Se olikin eka kerta kun Tähti pelästyi Peippoa pidemmäksi aikaa, mutta silti sen piti vastata Peipon rähinään murisemalla sille takaisin.

Tähti kirputtaa Tomppaa varpaasta, ja Tomppa on hyvin kiusaantuntut tilanteesta 😀 :

Kovin on pentua siis sosiaalistettu, mutta luulen vähän, että työ on aika turhaa. Tähti on luonnostaan reipas ja utelias, ja niin avoin ja sosiaalinen että vaikea kuvitella sen tuosta muuksi muuttuvan vaikka ei ihmisten ilmoilla kovin liikuttaisikaan. Lauantaina käytiin hurmaamassa ihmisiä PK-ässämmissä, ja sielläkin Tähti oli kerrassaan reipas ja mukava seuralainen, joka moikkasi iloisesti sekä ihmiset että koirat. Aika montaa kättä tulikin sinä päivänä nakerrettua.

Jälkiä ollaan tehty taas muutama, ja nyt alkaa vauhtia ja intoa olla sen verran, että puolet nameista jää syömättä. Taidan kokeilla seuraavaksi jättää toisen namin askelelta pois, ja ehkä jopa lisätä ihan vähän väliä askelten väliin.

Perusasentoja ollaan vahvisteltu pikkuisen, ja tänään tehtiin ekat ”seuraamispätkät”. Enimmäkseen aika on kuitenkin mennyt maailmanmenon ihmettelemiseen ja aika paljon ollaan leikittykin. Onneksi Tähti leikkii jonkun verran itsekseenkin, mutta täytyy myöntää että yöheräämiset ja hätistelyt kielletyistä touhuista väsyttävät vähän. Mutta on tuo kyllä niin täydellinen pentu, onni on tuommoinen omistaa.

 

Lauma muotoutuu

Reilu viikko on elelty kolmen koiran lauman kanssa, enkä olisi uskonut, että näin hienosti menee jo nyt. Peippo tuntuu jopa tykkäävän pikkuisesta, ja ihan kuin se olisi saanut samalla jotenkin itsevarmuuttakin lisää. Toki se välillä pörisee Tähdelle, mutta antaa sen myös tulla lähelle, ja yrittää välillä jopa leikittää sitä. Tomppa hiukan stressaa pentua, ja jos se ärähtää Tähdelle, se tuntuu menevän ihan lukkoon siitä mitä tuli tehtyä. Mutta kun muistaa antaa Tompalle tarpeeksi tilaa tuntuu senkin kanssa menevän ihan hyvin. Lenkit tehdään kaksitellen, kuka milloinkin kenenkin kanssa – vaikka Tähtihän nyt ei tietenkään vielä varsinaisesti lenkkeile ainakaan ilman kantoliinaa. Yksinoloakin on siis tullut harjoiteltua ihan luontevasti, ja sekin sujuu aika kivasti. Jos Tähti jää ihan yksin se saattaa protestoida kun muu porukka lähtee, mutta kun olen oven takana kuulostellut hetken, se tuntuu hiljenevän melkein saman tien. Jos sen jättää jomman kumman ison koiran kanssa, se ei välttämättä vingu perään ollenkaan. Myös autohäkissä oleminen ja sinne jääminen on helppoa, eikä oksennuksiakaan ole onneksi enää tullut ollenkaan vaikka aika paljon ollaan autoiltu.

Koska napero on niin helppo tapaus, ollaan tehtykin sen kanssa jo vaikka mitä. Itse asiassa pitää hiukan miettiä miten paljon sitä minnekin riepottelee että jää myös tarpeeksi palautumisaikaa kaikesta uudesta ja jännittävästä. Mitään se ei varsinaisesti ole kyllä vielä pelännyt, aluksi se voi olla varovainen ja funtsia tilannetta, ja sen jälkeen sitten tutustutaan asiaan ihan reippaasti. Paitsi että ihmisiä ei tarvitse paljoa ihmetellä, vaan se haluaisi syöksyä kaikkien syliin heti paikalla. Kerran puistossa se pääsi jo karkaamaan vieraiden matkaan, ja sai tietenkin vielä hyvän palkan siitä rapsutusten muodossa. Harmi kun en tunne ketään lapsellisia, olisi kiva vielä vahvistaa vähän sitäkin asiaa.

Vieraisiin koiriin suhtaudutaan myös mutkattomasti, ensin katsellaan, sitten tutustutaan, ja sen jälkeen viritellään leikkiä. Pentuleikkikoulussakin käytiin, mutta se oli vähän kuin koirapuisto – liikaa koiria ja liian erilaisia koiria, ja muutenkin vähän hallitsematonta hommaa kontrollifriikin makuun. Sen jälkeen ollaan treffattu vähän vanhempi stabyhoun-pentu, Arvon kanssa tehtiin remmilenkki syystä että Arvo on “hiukan” raju liikkeissään, ja tänään käytiin lenkillä ja uimassa Tepon kanssa. Teppo tuli vielä kyläänkin ja Tähti sai kunnon leikitykset Heiniltä.

Koska retkeily on emännän sydäntä lähellä, ollaan tietenkin jo telttailtukin kun yötkin vähän lämpenivät. Reissun ainoa hankaluus oli teltan pystytys Tähden kanssa kun rapisevan ja kahisevan teltan päällä oli tosi kiva vetää rallia, samoin tietty teltassa sisällä. Onneksi olin älynnyt ottaa mukaan jäniksenkorvan, joka rauhoitti menon tehokkaasti, ja sen jälkeen pentu nukkuikin niin sikeästi ja hyvin että mietin jo onko sillä kaikki kunnnossa. Aamullla käytiin hiekkarannalla kirmaamassa, ja päivällä vierailtiin nopeasti Hangossa – nopeasti siksi että siellä oli ilmeisesti joku veneiden kiihdytyskilpailu ja omaan makuun ihan liikaa ihmisiä ja meteliä. Kantoliinareissussa käytiin vähän matkaa Tulliniemen luontopolkua, mutta ilma oli liian helteinen pennun kanniskeluun. Takaisin tullessa käytiin pissalla Mustion linnalla.

Jälkiharjoittelu on tietty myös aloitettu, ja koska olen niin hätäinen niin ilman mitään ruutuja suoraan lyhyillä nurmijäljillä. Tähti näyttäisi olevan maavainuinen ja kovasti kiinnostunut hajuista, ja nopeasti se hoksasi että jäljeltä löytyy ruokaa. Kymmenen metrin jäljessä menee aikaa vielä todella kauan, ja pidempiä ei muutenkaan voitaisi tehdä kun nytkin vatsa täyttyy kun joka askelelta löytyy kaksi namia. Muita opittuja taitoja on ruokakupille meneminen vasta luvan kanssa, ja portin takana istuminen siihen saakka että portti avataan. Ihan hiukan ollaan tehty jo perusasentoharkkaa edessä ja sivuilla. Ja tietty noutoa, kun pentu useimmiten tuo heti takaisin sille heitetyn lelun. Myös kun se voittaa vetoleikissä se yleensä vie lelun muutman metrin päähän ja palaa sitten sen kanssa heti takaisin. Ihan mahtavaa!

Vaikka nyt taitaa olla kaikkein työläin ikä menossa, tuntuu että tuo nappula on kyllä niin itselle sopiva ja hirveän rakas jo nyt. Mi valitsi jostain syystä Estridin minulle jo heti syntymän jälkeen, ja samoin minä olisin valinnut sen kaikista pennuista jos vapaasti olisin saanut ottaa minkä vaan. Kolme koiraa on vähän liikaa, mutta yhtään ei kyllä tämä ostos harmita.

Jos ihan vähän jotain kurjaakin, niin Peipolla on ollut muutamana päivän kummallista pissavaivaa. Päivän eka pissa on normaali, mutta loppupäivästä se on tehnyt pitkiä kyykkäyksiä ilman että sieltä tulee kuin pari pisaraa. Ei tuntuisi sattuvan kuitenkaan, mutta ajattelin huomenna mitata happamuuden ja siitä riippuen mennään lääkäriin jos homma jatkuu.

Tyyntä

Huomenna meidän elämä muuttuu taas vähäksi aikaa, mikä on ihan kiva, mutta kivaa on ollut myös viime aikojen tyyni ja mukavasti rullaava arki. Kaamosväsymys painaa päälle, eikä töiden, treenien ja lenkkien jälkeen jaksa tehdä enää mitään muuta kuin maata sohvalla syömässä herkkuja. Kaikki onneksi soljuu jotakuinkin omalla painollaan, Peipon kanssa on ollut iso ilo treenailla, ja Tompan kanssa tekemisestäkin nauttii kun näkee miten kivaa sillä on vaikkei kaikki aina ihan oikein menekään.

Jälkiä ollaan tehty taas parit, eka Vihtijärvelle pitkän kaavan mukaan, eli ohjaajat nautiskelivat jäljen vanhetessa lounaat, jälkkärit, pannukahvit ja kuoharit. Kun oikein yrittää, niin hyggeillä voi tihkusateessa keskellä metsääkin. Peippo on ollut tosi onnellinen päästessään jäljestämään. Se ääntää intoaan siitä saakka kun puetaan valjaat, ja on taas oma itsevarma itsensä vaikka tulisi pieniä vaikeuksiakin. Vihtijärvellä se pörräsi hetken etsimässä omaa kulmaansa tuoreilla peurojen jäljillä, ja tänään se erotteli hetken omaa jälkeään liki samaan aikaan sattumalta tehdystä harhasta (poissa polulta kävellyt ulkoilija koirien kanssa). On tuon kanssa niin rentoa ja mukavaa jäljestää!

Pari viikkoa sitten käytiin ekan kerran Selman sukulaistytön kanssa rallitreeneissä, ja tänään jatkettiin hallilla. Tämän päivän treenien jälkeen juolahti mieleen, että koiraharrastus on aika hieno harrastus siinäkin mielessä, että voi tuosta vaan sopia ihan vieraiden ihmisten kanssa kimppatreenit. Montakohan muuta samanlaista harrastusta on? Ulkotreenit tulivat tarpeeseen kun taas selvästi näki että pienetkin häiriöt ovat Peipolle aika isoja, tänään hallissa Peippo pani  parastaan ja sai kehuja siitä miten yritteliäs ja kova tsemppaamaan se on. Ja onhan se, välillä vaan tarvitaan näemmä joku muu sanomaan se ääneen, että itsekin sen taas huomaa.

Hannelen kurssi jatkui perjantaina. Ensin tehtiin mestarin kisarata palkatta,  joka meni oikein mallikkaasti lukuunottamatta sitä että en taas malttanut odottaa istu-käännös-istu -tehtävässä sitä vikaa istumista. Oltaisiin kuulemma kuitenkin saatu kisoissa ihan hyvät pisteet. Tekniikkaharkkana tehtiin sivuaskelia sekä paikaltaan että liikkeessä ja merkkiä, ja sujuihan Peipolta nekin. Hannelelta saatiin taas semmoista palautetta että se pisti koko loppuillaksi leijumaan. 😄 Ja tätähän me molemmat tarvitaan, ei pelkkää osaamista, vaan uskoa siihen että kyllä me osataan.

Parin viikon aikana tehtiin kolmaskin kisamainen rataharkka kun oltiin seuran porukalla treenaamassa. Peippo teki voi-rataa, ja edelleen oikein kivasti. Olen miettinyt aika paljon tuota rataharkan sopivaa määrää, tai siis palkattoman rataharkan määrää. Peippo osaa tosi hyvin odottaa loppupalkkaa, palkkaantuu aika hyvin kehusta, tykkää tekemisestä ja tekee paremmin ilman turhia (palkkaus)keskeytyksiä, joten ajattelen että sille sopii aika hyvin tiheämmätkin ratatreenit. Tekniikka sillä on melkein kaikissa tehtävissä ihan hyvällä mallilla kun niitä tehdään yksittäin, ja me – tai varsinkin minä – tarvitaan paljon harjoitusta kylttitelineiden kanssa, etenkin koiran ollessa oikealla puolella.

Kalorit, kaverit ja koirat – parhaat lääkkeet kaamosväsymykseen!

 

 

Elämä heittelee

Nukarinkoskella ennen kotoa lähtöä

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut melkoista pyöritystä. Kosteusvauriorempan lopullinen laajuus, hinta tai aikataulu ei ole vieläkään selvillä, ja ollaan koirien kanssa oltu irtolaisina sekä teltassa että muiden nurkissa (mistä olen älyttömän kiitollinen!). Pahinta hommassa kaiken muun epävarmuuden lisäksi on, kun kukaan ei oikein näytä haluavan ottaa hommasta minkäänlaista vastuuta. Ei auta kuin koittaa olla ahdistumatta liikaa ja odottaa päivä kerrallaan että homma alkaa selvitä edes johonkin suuntaan.

Onni onnettomuudessa on että koko porukka tykätään telttailla, ja koirien sopeutuminen vieraisiin talouksiin on ollut mutkatonta – vaikka tajusinkin että Peippo ei ole tätä ennen ollut ikinä edes kylässä missään! Remppamiehet on otettu vastaan ystävällisesti (Tomppa) tai suhteellisen välinpitämättömästi (Peippo). Vieraiden asuntojen äänille ei juurikaan ole haukuttu, mikä on tosi kiva kun edessä on vielä reilu kolmen viikon evakkoaika Suomenlinnassa.

Suokissa oltiin jo viime viikko, ja niin kauan kun vaan ei jouduta liian lähelle muita koiria, kaikki sujuu hyvin. Molemmat kävelevät remmissä nätisti ja kesyt hanhiparvetkin on jätetty rauhaan vaikka ne kovasti kiinnostavatkin. Vaikka kunnon lenkille saaressa ei pääsekään, koirat väsähtävät parin tunnin päivittäisillä remmilenkeillä kun joka puolella on niin paljon kiinnostavaa nähtävää.

Suomenlinnasta jouduttiin lähtemään perjantaina, ja kun kotona ei huvita olla katselemassa täystuhoa yhtään enempää kuin on pakko, niin ollaan viihdytty enimmäkseen luonnon helmassa. Luonnossa liikkuminen on itse asiassa tainnut olla tässä katastrofissa se isoimman masennuksen estänyt juttu – Suomenlinnassakin on tähän aikaan vuodesta niin nättiä että siitä ei voi olla nauttimatta vaikka kuinka muutn ahdistaisi.

Kopparnäsissä oltiin eka yö Suokista lähdön jälkeen, onneksi koirilla on kunnon punkkimyrkyt. Eka kuva ei esitä kaunista koivikkoa, vaan tiklejä: 😄

Voi siis arvata että harrastettu ei olla, ja kesän ryhmäpaikkakin piti perua. Voisihan sitä tietty itsekseen edes jotain rallyjuttuja puuhailla, mutta ei kyllä ole yhtään napannut. Saas nähdä päästäänkö normaaliin elämään kiinni edes syksyllä, kun ei yhtään tiedä mitä eteen tulee ja missä ollaan. Viikko sitten vietettiin vielä viimeinen ihana päivä vähän niin kuin omilla huudeilla, kun oltiin Vihtijärvellä jäljestämässä, uimassa ja eväällä koko päivän. Jäljestyskeli oli varmaan vaikein mitä ikinä, rutikuivaa ja myrskyinen tuuli. Nautittiin sitten Nooran tekemästä jäljestä ihan koko kesän edestä, ja Peippo oli täydellisen taitava harhajäljestä huolimatta.

Eilen kurvattiin takaisin Hyvinkäälle Vihdin Kokkokallion kautta:

Jotta asiat eivät olisi olleet liian helppoja, Peipolta irtosi juuri ennen kodittomiksi jäämistä toinen etukannuskynsi. Siitä tuli aluksi ihan kunnolla verta (yleensä irtoilevat ilman verenvuodatusta), ja tötteröä piti pitää päässä pari viikkoa. Onneksi se ei Peippoa liiemmin vaivaa, on niin tottunut siihen jo. Reissussa on välillä tullut annettua vähän heikommin Peipolle lisiä, mutta täytyynyt toivoa että loput kynnet pysyisivät paikoillaan.

Sorateiden virtuoosit

Peippo palautui  ennalleen Selman katoamisen aiheuttamasta alavireisyydestä aika tasan kahden viikon jälkeen, ja touhuilee taas normaalisti kotona kanniskellen irtotavaroita ja pihistellen kaikkea orgaanista ainesta syötäväksi. Yhtenä päivänä se oli syönyt osan pöydällä itämässä olleista siemenperunoista, ja toisena päivänä oli huvennut salmiakkiaski. Yölliset hyökkäilyt loppuivat myös kahden viikon jälkeen yhtäkkiä ihan kokonaan. Ihanaa että Peippo on taas vanha oma itsensä!

Operaatio Pirttimäki kesäkuntoon on alkanut myös Peipon osalta, ja tauolla Tompan osalta sen saatua näyttelystä lievän kennelyskän. Peipon kanssa pyöräileminen on hurjaa hommaa, mutta kyllä on hienoa katsoa sen menoa kun se kauhoo kilometrin pituisilla kintuillaan. Tomppa on hölkötellyt lyhyempää vajaan neljän kilsan lenkkiään omaan tahtiinsa, mutta kyllä sekin koko matkan haluaa Ravilla pysytellä. Kummankin kanssa pysähdytään välillä koskille juomaan tai kahlaamaan. Kun oma fysiikka vihdoinkin tuntuu antavan periksi, niin onhan se pitänyt hypätä pyörän selkään ilman koiriakin, ja rulliksetkin on jo kaivettu esiin. Kohta ollaan koko sakki timmissä kunnossa! 😁

Tompan kanssa pysähdyttiin valkovuokkopellolle pyörälenkin varrella.

Tompan eka näyttely vuosiin oli ja meni puolitoista viikkoa sitten, ja ilma on hellinyt siitä saakka. Arvo lähti meidän kannustusjoukoiksi, ja paluumatkalla poikettiin linnavuorelle syömään eväät ja nauttimaan maisemasta.

Tompalla näytti olevan näyttelyssä ihan mukavaa, joten ilmoitin sen jo tokaankin näyttelyyn Iittiin kesäkuun alkupuolelle. Siitä lystistä piti sitten maksaakin jo 2,50 käsittelykuluja. 😃 Jos kennelyskä loppuu kohta ehtii varoaika tulla täyteen, muutoin pitää meno perua.
Janakkalassa olin tyytyväinen arvostelun mainintaan Tompan pulskeudesta, kun olen ollut siinä uskossa että useimmat tuomarit tykkäävät läskistä (kun ei se Tomppa mikään kauhea läski kumminkaan ole) samoin iloitsin korkeasta hännänkannosta, koska se taas kertoo että ihan mukava Tompan siellä kehässä oli juosta.
10-v narttu joka on tänään hieman pulskassa kunnossa ja ei parhaassa turkissa esitetty. Hyvät mittasuhteet, riittävä raajaluusto ja runko. Kapeapiirteinen pää. Hieman vaaleat silmät. Niukasti mutta tasapainoisesti kulmautunut. Hieman korkea hännän kanto. Pehmeä ylälinja. Kohtuullinen sivuliike, ahdas edestä ja takaa. Miellytävä ja rauhallinen esiintyjä.

Pyörälenkin taukopaikalla sillan alla.

Lammella pesivät joutsenet hyökkäsivät vaikka koitettiin pysytellä kaukana niistä.

​Kamala ja kaunis kevät sai vielä viime viikolla lisää synkkiä pilviä taivaalleen kun Pirttimäessä sattui vesivahinko myyrien tehtyä talvella tuhojaan tiskikoneelle. Vahinkoa tutkittaessa löytyi muutakin kosteutta, ja nyt odotellaan että tuhojen laajuus selviää. Normaalielämää ei elellä ainakaan koko kesänä, joten harrastusrintamallakin taatusti hiljenee. Jospa saataisiin edes liikuttua reilusti ja nautittua arjen pienistä asioista vaikka mieli meinaakin välillä vetää vähän matalaksi.