Sorateiden virtuoosit

Peippo palautui  ennalleen Selman katoamisen aiheuttamasta alavireisyydestä aika tasan kahden viikon jälkeen, ja touhuilee taas normaalisti kotona kanniskellen irtotavaroita ja pihistellen kaikkea orgaanista ainesta syötäväksi. Yhtenä päivänä se oli syönyt osan pöydällä itämässä olleista siemenperunoista, ja toisena päivänä oli huvennut salmiakkiaski. Yölliset hyökkäilyt loppuivat myös kahden viikon jälkeen yhtäkkiä ihan kokonaan. Ihanaa että Peippo on taas vanha oma itsensä!

Operaatio Pirttimäki kesäkuntoon on alkanut myös Peipon osalta, ja tauolla Tompan osalta sen saatua näyttelystä lievän kennelyskän. Peipon kanssa pyöräileminen on hurjaa hommaa, mutta kyllä on hienoa katsoa sen menoa kun se kauhoo kilometrin pituisilla kintuillaan. Tomppa on hölkötellyt lyhyempää vajaan neljän kilsan lenkkiään omaan tahtiinsa, mutta kyllä sekin koko matkan haluaa Ravilla pysytellä. Kummankin kanssa pysähdytään välillä koskille juomaan tai kahlaamaan. Kun oma fysiikka vihdoinkin tuntuu antavan periksi, niin onhan se pitänyt hypätä pyörän selkään ilman koiriakin, ja rulliksetkin on jo kaivettu esiin. Kohta ollaan koko sakki timmissä kunnossa! 😁

Tompan kanssa pysähdyttiin valkovuokkopellolle pyörälenkin varrella.

Tompan eka näyttely vuosiin oli ja meni puolitoista viikkoa sitten, ja ilma on hellinyt siitä saakka. Arvo lähti meidän kannustusjoukoiksi, ja paluumatkalla poikettiin linnavuorelle syömään eväät ja nauttimaan maisemasta.

Tompalla näytti olevan näyttelyssä ihan mukavaa, joten ilmoitin sen jo tokaankin näyttelyyn Iittiin kesäkuun alkupuolelle. Siitä lystistä piti sitten maksaakin jo 2,50 käsittelykuluja. 😃 Jos kennelyskä loppuu kohta ehtii varoaika tulla täyteen, muutoin pitää meno perua.
Janakkalassa olin tyytyväinen arvostelun mainintaan Tompan pulskeudesta, kun olen ollut siinä uskossa että useimmat tuomarit tykkäävät läskistä (kun ei se Tomppa mikään kauhea läski kumminkaan ole) samoin iloitsin korkeasta hännänkannosta, koska se taas kertoo että ihan mukava Tompan siellä kehässä oli juosta.
10-v narttu joka on tänään hieman pulskassa kunnossa ja ei parhaassa turkissa esitetty. Hyvät mittasuhteet, riittävä raajaluusto ja runko. Kapeapiirteinen pää. Hieman vaaleat silmät. Niukasti mutta tasapainoisesti kulmautunut. Hieman korkea hännän kanto. Pehmeä ylälinja. Kohtuullinen sivuliike, ahdas edestä ja takaa. Miellytävä ja rauhallinen esiintyjä.

Pyörälenkin taukopaikalla sillan alla.

Lammella pesivät joutsenet hyökkäsivät vaikka koitettiin pysytellä kaukana niistä.

​Kamala ja kaunis kevät sai vielä viime viikolla lisää synkkiä pilviä taivaalleen kun Pirttimäessä sattui vesivahinko myyrien tehtyä talvella tuhojaan tiskikoneelle. Vahinkoa tutkittaessa löytyi muutakin kosteutta, ja nyt odotellaan että tuhojen laajuus selviää. Normaalielämää ei elellä ainakaan koko kesänä, joten harrastusrintamallakin taatusti hiljenee. Jospa saataisiin edes liikuttua reilusti ja nautittua arjen pienistä asioista vaikka mieli meinaakin välillä vetää vähän matalaksi.

Advertisement

Likainen uros saa kunniakirjoja

Vuoden briardikilpailujen kunniakirjat jaettiin tänään yhdistyksen vuosikokouksessa, ja kokouksen jälkeen oli ulkomuototuomarikokelaiden arvostelukoe, johon Peippokin osallistui. Briardikilpailuissa tuli onneksi mainetta ja kunniaa, ulkomuototuomarit sen sijaan eivät juuri Peipposta arvostaneet. 😀

Arvostelu + tokoa

Peipon arvostelu sunnuntailta löytyi kuin löytyikin:

Lahden pentunäyttely 28.10.2012, tuomari Marianne Holm
Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet. Varsin lupaava pentu. Vahva nartun pää. Tilava, hyvin kehittynyt runko. Erinomaiset raajat. Tyypilliset kulmaukset, kaksoiskannukset. Tyypillinen häntä ja J. Lupaava karva.

* * *
Keskiviikkona Selma kävi toisen kerran akupunktiossa, ja nyt ei tarvitse käydäkään ellei selkä jostain syystä jumiudu taas pahemmin. Tällä kertaa selän pahimpaan kohtaan laitettiin tuplamäärä neuloja, ja se olikin ainoa kohta missä Selma ihan vähän neulanpistoihin reagoi. Muutoinkin se käyttäytyi kuin paraskin herranterttu vaikka olin sen kanssa kaksin ja odotushuonekin oli täynnä porukkaa.

* * *

Illalla Selman tokotunnilla tehtiin  luoksetuloa ja häiriöharjoituksia. Avo-kokeen jälkeen ei olla oikeastaan ollenkaan tehty luoksetuloa, kun pallonheitto selän taakse ei ole tuntunut oikein hyvälle selkävaivaisella koiralla. Koko liike oli unohtunut Selmalta tyystin, ja namileikki sai sen ihan hämilleen. Lisäksi se tuntui sekoittavan kaukojen istumisen käsimerkin pysähtymisen merkkiin. Tästä eteenpäin siis  käsimerkki muutetaan alakautta heilahtavaksi kädenliikkeeksi, ja lelu heitetään Selman jalkoihin eikä selän taakse. Ja sitten pitäisi enää harjoitella.

Häiriöharjoitukset menivät yllättävänkin kivasti herkästi häiriöityvältä Selmalta. Ensin Selmaa häiriköitiin perusasennossa, jossa Ninan antamaa maahanmenokäskyä oli vaikea vastustaa. Sitten paikallamakuussa, jossa vastaavasti istumiskäsky oli hiukan hankala ohittaa. Mutta ei yhtään hullummin, siis – varsinkin kun ei olla tämmöistä juuri harrastettu!

* * *

Ollaan vähän yritetty ryhdistäytyä aamutokoiluissakin, ja koirat tuntuvat olevankin aamuisin ihan parhaimmillaan. Kumpikin on saanut kunnon kuurin kaukoja sekä peruuttamista, Peipolle ollaan lisäksi tehty jonkin verran noutoharjoituksia.

Tänä aamuna Selma sai aamuruoan eteen tehdä pihalla pitkän seuraamisen ja avo-kaukot. Voisi hyvin pari kertaa viikossa ottaa hiukan kisanomaisempaa ruokakuppipalkalla. 💡

Peipon olkkaritokot edistyvät myös, takapalkka on saatu hyvin toimimaan ja juuri  mitään ei tehdä enää nami kädessä. Tänä aamuna muistuteltiin mieleen jääviä, ja ekaa kertaa liikkeestä istuminen ja maahanmeno alkavat hiukan muistuttaa lopullista liikettä (ts pääsen jo itse jatkamaan matkaa eteenpäin). Seisomista tehtiin vielä peruuttaen. Näiden tekniikkajuttujen lisäksi meidän pitäisi kyllä myös leikkiä huomattavasti enemmän!

* * *

Tänä aamuna Peipon paino oli 28,4 kiloa, joten kahdessa viikossa ei ole juuri tullut lisää. Mittaus antoi eri kerroilla tulokseksi 63-65 senttiä, ja luulen (=toivon) että kumpikin on liikaa. Pitänee koittaa mitata vielä uudemman kerran.

Tokopäivä, shokkihoitoa ja vähän agiakin

ooo

Perjantaina Peipon ja Velmun aksatunnilla oli sijainen, ja tehtiin ekaa kertaa ihan oikeaa rataa. Pieninä pätkinä tietty, mutta yhden asian sijaan ehdittiin nyt kokeilla monenlaista. Alku kangerteli vähän, mutta kun vauhtiin päästiin, niin Peippo suoriutui tehtävistä oikein hienosti takaakiertoineen päivineen.

Peippo on ollut aika kiinni kädessä, ja tällä kertaa kokeiltiin ekaa kertaa ohjausta ilman nameja. Homma sujui itse asiassa paljon paremmin kun Peippo sai itse hiukan miettiä minne sen halutaan menevän. Itselle ahaa-elämyksen tuotti lentävien lähtöjen tekeminen vinossa kulmassa – onpahan paljon helpompaa tuommoisen pikkuisen kanssa!

ooo

Lauantaina käytiin HOTin tokopäivässä Vironmäen ponitallilla. Kullekin koiralle oli varattuna 3 x 20 minuuttia treeniaikaa kolmella eri ohjaajalla, ja me jaettiin ne niin että Selma sai kaksi kierrosta ja Peippo yhden.

Selma aloitti Oili Huotarin kehässä ja sai tosi hyviä ohjeita ruutua varten. Uutena itselle tuli koiran kutsuminen ruutuun niin, että se ohjataan kädellä oikeaan asentoon ja paikkaan seisomaan, kehutaan ja jätetään odottamaan kun itse kävellään lähetyspisteeseen. Sieltä sitten vahvistetaan vielä oikeaa paikkaa kehumalla. Lopuksi koira käydään ruudussa vapauttamassa ja palkkaamassa.

Lisäksi tehdään suoria juoksemisia ruutuun lelulle, näyttöruutua, ja keskellä harjoitusta myös ruutuunlähettämistä ilman vaikutteita. Harjoitus kannattaa suunnitella niin että alussa ja lopussa tehdään aina helpoimmalla tavalla. Palkkausta vaihdellaan myös niin että välillä käydään palkkaamassa ruudussa, välillä heitetään ruutuun ja mennään itse perässä, ja välillä appari heittää palkan ruudun taakse.

Selman toisella vuorolla tehtiin tunnaria koska toivoin että oltaisiin saatu siihen jotain uutta vinkkiä. Ei oikein saatu, ja harjoitus oli Selmalle ihan liian vaikea.  Selma kyllä tietää mitä kapuloiden kanssa pitää tehdä, mutta jos oma kapula ei löydy helposti, se ratkaisee homman nappaamalla suuhunsa ihan minkä kapulan vaan. Kun liikkuri oli vieras ja ympärillä vieraita ihmisiä, homma saatiin onnistumaan vain kun kapuloiden välissä oli paljon väliä ja itse sijoittauduin ”suojaksi”  ihmisten ja kapuloiden väliin.

Peippo sitten taas… 😳 Tarkoituksena olikin lähinnä totuttaa Peippoa vieraaseen paikkaan ja häiriöön, mutta häiriötä olikin sitten ihan liikaa hevosenkakan muodossa :-D. Ensimmäinen 15 minuuttinen meni tuskanhiki otsalla kun koitin saada Peipon huomiota oskseni edes hiukan, ja vasta loppumetreillä saatiin aikaiseksi vähän seuraamista ja ylipäätään kontaktia. Luoksetulokin meni pieleen kun ohjaaja piti Peippoa kiinni jotenkin etupuolelta, eikä Peippo olisi halunnut juosta siitä ohi. Ihan alkuun tehty luoksepäästävyys sentään meni hyvin, Peippo ei väistänyt vähääkään vaan törötti tyynenä paikoillaan. Samoin treenin aluksi Peippo kävi oikein reippaana kerjäämässä Heiniltä nameja.

ooo

Peipon huono tuuri jatkui sunnuntaina kun se kärrättiin Lahteen pentunäyttelyyn. Arvottiin lähtiessä että otetaanko häkki mukaan, eikä ikävä kyllä otettu – tungos oli hallissa melkoinen, ja ihmiset antoivat koiriensa surutta liehua remminpäässä. Varsinkin alkuaika meni aika lailla rähinöinniksi, eikä asiaa yhtään helpottanut se että istuin lattialla Peipon turvana: siitähän nyt vasta hyvä olikin rähistä. Kun nousin seisomaan ja Peippo huomasi että mitään pahaa ei tapahdu, se rauhoittui välillä jopa niin hyvin että makoili pää maassa vaikka ohi vilisti koko ajan koiria. Pakko kyllä sanoa ettei minustakaan koiran tarvitse sietää vieraita koiria ihan iholla! 😕

Kehässä Peippo käyttäytyi ihan mallikkaasti, ja antoi tuomarin kopeloida vaikka vähän jänskättikin. Hampaita ei katsottu, mutta kummankin jalan kannukset kyllä. Hassua. Tuomari oli kerrassaan mukava ja leppoisa, ja käsitteli pentuja oikein kivasti. Antoipa vielä ohjeita oikeavauhtiseen juoksemiseenkin, joka kyllä itsestä tuntui ihan liian hitaalle. Ja pakko tunnustaa tässä yhteydessä, että kertaakaan ei olla Peipon kanssa näyttelyjuttuja harjoiteltu (ja näkyihän se tietty). Meidän kanssa kehässä oli muutamaa viikkoa vahempi oikein iloinen ja mukavan oloinen Alma-tyttö, eli ihan yksin ei Peipon tarvinnut kehässä pyörähdellä.

Arvostelupaperi on hukkateillä, mutta kovin lupaavana tuomari kuitenkin Peippoa piti – saldona siis rop ja kp. Täpösen täydessä ryhmäkehässä ei enää kuulunut yhtään rähinää, mutta eihän se Peippo kovin ylväästi kylläkään esiintynyt ja saatiinkin heti ekojen joukossa lähtöpassit. Nyt odotellaan rauhassa itsevarmuuden kehittymistä ja hallinnan paranemista, ja keskitytään ihan muihin juttuihin. 🙂

Aina valpas

Peippo on nyt aloittanut mörköilyt ihan toden teolla. Varsinkin hämärässä metsässä jokainen kanto tai erikoisemman muotoinen kivi aiheuttaa hillittömän mylvintäkohtauksen. Viime yönä mörkö oli Selman keittiön lattialle unohtama tyyny, ja toissayönä Peippo hyökkäsi pihalla Tompan kimppuun kun luuli sitä joksikin tunkeilijaksi. Juuri kun se oli käymässä kiinni Tomppaan, se tunnisti kaverinsa ja luopui aikeistaan. Oli siinä Pompulalla taas ihmettelemistä. 🙄

Peipon energiamäärä ja tekemisenhalu lisääntyy iän myötä huimaa vauhtia. Se pysyy leikeissä jo kevyesti Tompan matkassa vaikka Tomppa juoksisi niin lujaa kuin pikkujaloista lähtee. Eikä Peippis kyllä malien kyydistäkään ihan hirveästi jää. Se myös jaksaa tehdä pitkäkestoisempia harjoituksia, ja on yleensä aina mukana kun jossain jotain tapahtuu. Aikamoinen varjohan tuo kyllä muutenkin on. 😛

Olohuonetokoiluina ollaan tehty puu- ja metallikapulan nostamisia (jee, vihdoinkin onnistuu!), askelsiirtymiä, hiukan kaukokäskyjä (ekaa kertaa takapalkalla!) jäävien alkeita (myös ekaa kertaa takapalkalla), ja erikseen asennoissa pysymistä. Yhdessä puuhaileminen on molemmista mukavaa!

Peippo viihtyy edelleen hyvin ulkona kelistä riippumatta, ja sen huomaa myös sisään kantautuvan risukon määrästä – briardinomistajalle kanervaa kasvava takapiha ei ehkä ole ihan kätevin mahdollinen. 😉  Onneksi Peippo viihtyy myös kylppärissä ihan hyvin, ja viihdyttää pesupuuhien aikana itseään lipittämällä lämmintä vettä suoraan suihkusta. Karva tietenkin myös takkuuntuu jatkuvasta pusikossa pyörimisestä, mutta onneksi emäntäkin on löytänyt itsestään pienen koirantrimmaajan. Peipposen harjaaminen on oikeastaan aika rauhoittavaa puuhaa!

Muutama kuva sunnuntain mätsäristä:

Seuraaminen on mallikasta – kukaan ei vaan ole kertonut vielä Peipolle että näyttelykehässä pitäisi katsoa suoraan eteenpäin ja unohtaa kontakti…

Tiivisteltyä

Selma

• Oli torstain agitreeneissä taas jotenkin jäykän oloinen ja pudotteli rimoja. Harjoituksena oli jälleen valssit ja persjätöt aidoilla. Vire oli kyllä todella hyvä.
• Huono esineruutu käytiin paikkaamassa, Selma nosti nopeasti ja varmasti neljästä esineestä kaksi.
• Jälkeä ollaan harjoiteltu kahden janan verran. Janaa kummassakin harjoituksessa +20 metriä, yksi keppi ja loppupalkka. Eka jana ihan täydellinen (risukasat hiukan ohjaamassa), tokassa meni hiukan vinoon siitä huolimatta että koitin sihdata Selman vanhaa metsäkoneen uraa pitkin. Mutta tämäkin jana siis ihan hyvä.
• Sai takaosansa taas täysin jumiin liian pitkällä suolenkillä.
• Tälle ja kahdelle seuraavalle viikolle Selmalle on varattuna 2 x hieroja ja kerran akupunktio.

Peippo

• Nostaa metallikapulaa siinä missä puistakin.
• Seuraa taas piirun verran vähemmillä avuilla, ja mielellään!
• Teki perjantain treeneissä ekat persjättönsä samalla seitsemän esteen pätkällä kuin Selma edellisenä päivänä (toki yhden tai kahden esteen jälkeen aina palkaten). Sama harjoitus myös valssein. Aika taitava (joskaan ei vielä ihan tuulennopea ;-))!
• Jäljesti lauantaina sadan metrin metsäjäljen vähän epätarkasti, mutta nostaen viidestä keppipurkista 4. Viides käytiin nostamassa kun Peippo oli ensin mennyt pari metriä yli. Janaa tällä kertaa viitisen metriä, vanhaa polunpohjaa pitkin. Menipä hienosti suoraan ja jälki nousi varmasti!
• Teki hienon esineruudun P-nellan kanssa lauantaina. Ekan esineen viemisen näki, toista ei käyty näyttämässä erikseen. Toinen lelu peränurkassa (50 m?) ja toinen vähän lähempänä.
• Harrasti P-nellan kanssa myös menestyksellä viestiä! Matkaa vain n. 100 metriä, mutta ei mitään ongelmia toiseen päähän lähtemisessä. Myös hampaiden katsominen sujui kohtalaisesti.
• Kävi sunnuntaina ekassa mätsärissään ja selviytyi siitä melkein kunnialla. Vain pari pikku rähähdystä, joista toinen kun takanatullut koira juoksi suoraan päin Peipon pyllyä. Isot koirat saivat hiukan epävarmaksi, muut eivät hirvittäneet. Tuomari katsoi varovasti hampaita, siitäkin selvittiin ihan hengissä.

Tomppa

• Pääsi hakemaan lauantaina pari esinettä esineruudusta, ja teki sen tavalliseen tapaansa hyvin.
• Juoksi hiukan viestiä P-nellan kanssa, pienellä kaarteella tällä kertaa, mutta Pompula saakin tehdä hommat vähän omintakeisesti. 🙂
• On ollut oma mukava itsensä ja metsälenkkeilyn ja leikkimisen lisäksi makoillut rapsuteltavana.