Peippo pääsi eilen Remon kanssa vielä kerran kokeilemaan, josko lammasjutut sittenkin kiinnostaisivat. Aitopaimenen varauksissa oli pientä sählinkiä, ja lopputulemana oli se, että oltiin Jonnan kanssa kaksistaan paikalla, päästiin mukaan siirtämään paimennettavat lampaat laitumelta toiselle, ja kumpikin koira sai todella ruhtinaalisesti aikaa pyöriä aidassa. Huono tuuri voi olla näemmä joskus hyväkin tuuri. 😀
Remo pääsi mukaan lampaiden siirtämiseen, joten Peippo sai aloittaa pyöröaitauksessa. Ilta meni jotensakin niin, että ensin vähän ujostutti, sitten sytyttiin vähän turhankin paljon, ja lopuksi, toisen kierroksen lopulla jo vähän väsyneenä keskityttiin ja rauhoituttiin. Aluksi olin itse Peipon vierellä sen tukena, ja jonkun aikaa ihmeteltyään että mitä ne tädit oikein tahtoo, se rohkaistui ottamaan ohjat omiin tassuihin. Tärkeintä tässä oli varmaan se, että sitä ei kielletty eikä komenneltu, ohjattiin vaan kepeillä pysymään lampaista tarpeeksi kaukana. Keppiin se reagoi minusta ihan sopivasti, kunnioitti sitä kyllä, mutta ei pelännyt turhia. Videolta kyllä näkee että puuha on jänskää. 😛
Hetken Peippo sai ”paimentaa” niin, että itse vaan katselin, ja se menikin huomattavasti sujuvammin kuin se, kun itse pääsin lampaiden eteen (tai sekaan tai jalkoihin…). Onpa kumma juttu. Peippo oli aika hyvin kuulolla koko ajan, ja totteli mukiinmenvästi myös maahanmenokäskyjä. Aidassa se oli koko ajan ihan hiljaa, mitä taas ei voi sanoa sen autossaolosta…
Remo-ekakertalainen olikin sitten ihan tykki. Kovasti se vaati rauhoittelua kun kävi sen verran lämpimänä, mutta kivaa sillä oli taatusti!
Illan jo pimetessä vietiin lampaat takaisin laitumelle, ja tehtiin vielä koirien kanssa pieni lenkki. Olipas mukava ilta!
Keskiviikkona Pompulalla oli viisivuotissynttäri, mutta juhlapäivä oli kyllä enemmänkin Peipon. Aamulla käännettiin auton nokka kohti Nurmijärveä, josta poimittiin matkaan Heini ja Teppo, ja sitten jatkettiin matkaa Somerolle Swedun paimennuskouluun. Ilma oli täydellinen, lampaat hereitä ja pyöröaitaus kuiva, ja reissu oli kaikin puolin kerrassaan onnistunut.
Parasta päivässä oli, että Peippo käyttäytyi nätisti vaikka paimenkoiria pyöri lähistöllä. Ainoan haukun se päästi kun kompastuin yhteen lampaaseen ja pyllähdin suoraan talon oman bortsun eteen. Peippo vei naamansa liian lähelle vierasta koiraa, jolloin sille irvistettiin. Irvistelylle nyt ehkä saakin jo vähän haukahtaa. Itse paimennus nyt meni niin ja näin, enemmän Peipolla taisi olla pyrkimystä lammaslauman läpi emännän luo kuin että se olisi fokusoitunut lampaisiin. Sen kuitenkin saattoi laskea vapaaksi aika pian, eikä sillä ollut mitään aikeita lampaiden suhteen, samoin se pysyi maassa komennettuna aika kivasti vaikka itse lähdin kävelemään lampaiden edelle.
Peipon toisen kierroksen touhuilua. Vähän nopeutettunakin video on aika pitkäpiimäistä katsottavaa, vaikka kyllä sieltä se hupiosuuskin välistä löytyy. 😉
Kotimatkalla poikettiin Märkiöön lenkille Tuukan kanssa. Olin etukäteen hiukan pelännyt että mitä siitä tulisi, mutta hyvä tuli. 🙂 Alkuun Peippo sanoi rynnivälle pennulle pari kertaa örh, mutta sen jälkeen oli kuin ei olisi huomannutkaan koko Tuukkaa. Alkumatkan jälkeen se kävi säännöllisesti hakemassa Tuukkaa leikkimään, mutta Tuukasta Peippo taisi olla vähän vaarallisen näköinen kaveri. Pari pientä takaa-ajoa ne saivat sentään aikaiseksi, ja pulahtivat yhdessä ojaan uimaan. Mutta sai kyllä olla jälleen Peippoon niin tyytyväinen, se kun älysi aina pakittaakin jos Tuukka kiljahti Peipon tullessa liian lujaa kohti.
o o o
Kotiin päästyä juhlat eikun jatkuivat, kun päätettiin että kuopan matala vesi on sen verran lämmennyt että voidaan viedä koirat uimaan. Velmu sai uida ensin yksinään, ja sitten vauhtiin pääsivät Selma ja Peippo. Seuraavalla kerralla pitää uittaa nekin erikseen, kun Peippo kuumeni Selman pallon perässä hyppimisestä sen verran, että tahtoi kammeta Selman selkään, ja sitä ei Selma-paran selälle kyllä saa tehdä. Mutta kivaa oli taas kaikilla, sekä koirilla että ihmisillä.
Peippo ja Selma
Velmu
Selma
Vihdoin illasta Tomppakin sai synttärijuhlansa pienen jäljen ja superhyvien jälkipalkkojen muodossa. 🙂 Ja pääsi vielä päälle pienelle privaattilenkillekin.
o o o
Selma tokoili keskiviikko-illan tokovuoron, ja ohjelmassa oli ruutu käskytettynä sekä kaukokäskyjä. Ruutu meni muutoin ihan nappiin, mutta seuraamaan tuleminen tökkii edelleen. Nyt Selma kumminkin lähtee ruudusta vauhdilla, että kyllähän tämäkin edistyy. Pallon odotus taitaa vaan olla niin kova, ettei se malta tulla kunnolla seuraamiseen vaan irtoaa odottamaan pallon lentämistä. Kaukokäskyjen tekniikka on nyt Ninankin mielestä periaatteessa kunnossa, varmuutta ja välimatkaa vaan pitää saada reilusti. Puolen vuoden hinkkaaminen näkyy siis kumminkin jo jossain. 😀
o o o
Peipon tiistain tokokurssilla harjoiteltiin etäpalkan käyttöä. Puhuttiin paljon palkkaamisesta yleisestikin, ja Riitankin mielestä ruokapurkin käyttäminen palkkana saattaa kyllä viedä Peipolta loputkin leikkihalut. Riitta ehdotti myös, että etäpalkka/namiseuraamiselle olisi käytössä eri käskysana kuin lelulla palkattavalle seuraamiselle. Tätä pitää ehkä vielä vähän miettiä ennen kuin otetaan käyttöön.
Toisena liikkeenä Peippo näytti kaukokäskynsä, ja niissä ei ollut tekniikaltaan mitään huomautettavaa. Istu-seiso -vaihdon pienempää loikkaa voi harjoitella niin, että heittää namin koiran selän taakse siinä vaiheessa kun koira on vasta pomppaamassa, jolloin loikka jää pienemmäksi.
Käyttökelpoinen idea tuli myös muiden treenejä seuratessa: jollekin koiralle tehtiin vauhtinoutoja lelun sijasta namipurkilla hetsaamalla, ja se näkyi toimivan hyvin. Eli heti kuin koira on ottanut kapulan suuhunsa, sille heristellään superherkkuja sisältävää purkkia. Tätä mekin voitaisiin koklata!
Sunnuntaina Peippo ja Tomppa pääsivät paimennusharjoitukseen Lopelle. Ilma oli kamala, vettä tuli kuin aisaa koko päivän ja lammasaitaus oli päivän päättyessä pelkkää mutavelliä.
Kumpikin koira pääsi aitaukseen kaksi kertaa: ekalla kerralla molemmat olivat vähän aikaa liinassa, jonka jälkeen molemmat saivat kipittää lampaiden perässä irrallaan. Tai olisivat saaneet – Tomsku oli jostain syystä taas niin paineistunut, että se olisi halunnut mieluiten tilanteesta pois. Lampaat sitä eivät pelota, sehän on kerran aiemmin käynyt ihan menestyksellä kokeilemassa paimennusta, eikä paimensauvaakaan otettu heti aluksi käyttöön. Pompula parka, täytynee säästää se tästä lähtien sitten kaikelta kivalta. 😦
Peippo oli sen sijaan aika reipas paimen. Kauhean suurta intoa sillä ei ollut, mutta se kipitteli kuitenkin häntä pystyssä lampaiden perässä ihan mukavasti ja reagoi myös keppiin hyvin pitäen lähes koko ajan lampaisiin sopivan välimatkan. Paras pätkä saatiin toisen kierroksen puolivälissä, lopuksi Peippo alkoi jo selvästi väsyä. Yhden porukasta irronneen lampaan se ajoi kiivaasti takaisin, ja kun reagoin siihen vähän liian voimakkaasti, Peippo taisi ottaa pikkuisen itseensä. Luulisin että Peipon paimennusvaistot ovat hyvinkin heräteltävissä, pitänee kokeilla keväällä vielä uudemman kerran!
Ja sitten vielä hiukan actionia tuon pitkäpiimäisemmän paimennusrupeaman perään:
* * *
Tomppa-parkaa pitää nyt vähän seurailla, se on ollut viime päivinä muulloinkin hiukan paineessa. Viikonloppuna se pelkäsi yöllä ukkosta niin että tuli sänkyyn ja naaman päälle tärisemään, ja kerran se on myös muiden koirien tullessa samaan huoneeseen alkanut täristä. Mitään erikoisempaa stressiä sen elämässä ei pitäisi olla – jos ahdistukset vielä jatkuvat täytyy koittaa antaa sille kokeeksi vaikka pieni kipulääkekuuri. 😦
Peippo oli aika hyvin kuulolla koko ajan, ja totteli mukiinmenvästi myös maahanmenokäskyjä. Aidassa se oli koko ajan ihan hiljaa, mitä taas ei voi sanoa sen autossaolosta…
Pirttimäen hirmut 