Hiidenvuori, Paistjärvi ja Kouvolan kisat

Lähdettiin taas Peipon kanssa vähän kauemmas kisoihin, jotta päästiin samalla hiukan retkeilemään uusille poluille. Kisapäivä olikin onneksi kaunis, ja luokka päättyi ajoissa, joten ehdittiin kivasti valoisan aikana nauttimaan myös luonnosta.

 

Retkiosuus aloitettiin ajelemalla Iittiin Hiidenvuorelle, jossa on pitänyt käydä jo pitkän aikaa, mutta joka on aina jäänyt kun se ei oikein osu minkään reitin varrelle vaan sinne mennäkseen on kierreltävä hyvä pätkä pikkuteitä.  Ajeleminen kuitenkin kannatti, sillä vastassa oli aika liki Etelä-Suomen hienoin näköala. Parkkipaikalta pystysuoran kallion laelle kulki hyväkuntoinen polku, ja iso osa matkasta kulki portaita. Väkeä oli kauniina päivänä aika paljon, mutta hetki saatiin nauttia maisemasta ihan kaikessa hiljaisuudessakin. Näköalat aukesivat moneen suuntaan, ja voi vain kuvitella miten upeita auringonlaskut tuolta katsottuna olisivat.

Kun Hiidenvuori ei ihan vielä lenkistä käynyt, oli vaihtoehtoina hurauttaa joko Repovedelle, Paistjärvelle tai Lapakistoon, ja koska ajattelin että Paistjärvellä saattaisi kauniina iltapäivänä olla vähiten ruuhkaa, suunnattiin karvakorvien kanssa sitten sinne. Lähdettiin matkaan Kylmälammen parkkipaikalta, ja vaikka tuolta ei varsinaisesti helposti voi tehdä muunlaista lenkkiä kuin samaa reittiä takaisin palaten, oli paikan valinta täysi kymppi. Ensin suunnattiin hiukan pidemmälle, eli Kuijärven kannaksen yli ja siitä vielä hiukan matkaa polkua pitkin eteenpäin kohti houkuttelevan näköistä pikku niemeä. Reitti oli helppokulkuista ja koko matkan kertakaikkisen kaunista metsää. Korkeuseroja oli sen verran että vähän päästiin kiipeämään, ja reitti kulki suurimmalta osalta lähellä järvien ja lampien rantoja. Nuotiopaikoilla ei ollut ketään, ja koko reissulla vastaan tuli vain kaksi yöpymään menossa ollutta retkeilijää. 

Autolle palatessa oli kilometrejä kertynyt sen verran vähän että lähdettiin vielä toiseen suuntaan Ketturiutan nuotiopaikalle. Nimi oli houkutteleva, ja riutta olikin niin kaunis että kannatti lähteä, vaikka eväiden uupuessa vatsa alkoikin jo protestoida enempää kävelyä. Matka riutalle ei ollut ihan yhtä kaunis kuin mitä maisema toisessa suunnassa oli, ja loppumatkasta piti ylittää liukastakin liukkaammat pitkokset. Perillä sitten odotti pitkä hieno hiekkaranta ja tosi kirkas vesi koirien juoda ja kahlata. Plussaa Paistjärvelle myös kuivakäymälöistä, vaikkei niitä tällä reissulla tarvinnutkaan testata. Seuraavalla kerralla pitää mennä katsomaan myös alueen pohjoisosan reitit, ja toivottavasti päästään Kylmälammellekin joskus uudestaan.

Ketturiutta

Harjulampi

o o o

Ja kisat sitten – syvä huokaisu. Valkealan halli oli oikein kiva, porukka oli jopa rallikisojenkin mittapuulla tosi mukavaa, ja tähdetkin tuntuivat olevan kohdillaan. Peippo on ollut ilmojen viilettyä oikein pirtsakka, ja  nytkin se oli ok-vireessä ja keskittyikin oikein hyvin. Aavistuksen kankeasti se kääntyi ”sisäkurveissa”, mutta muutoin olin ihan älyttömän tyytyväinen Peipon osuuteen. Samoin tykkäsi tuomari, kehui vuolaasti yhteistyötä ja kaunista ohjaustakin, ja antoi tuomarinpalkinnon. Harmi vaan että itse taas tötöilin meille roppakaupalla miinuksia. Jostain syystä jännitti taas ihan hillittömästi, ja sehän sitten heti näkyy ohjauksessa, varsinkin kun ei olla pitkään aikaan käyty kisoissa eikä juuri treeneissäkään. Miinus kympit siis iian laajasta 360˚ käännöksestä (!), yhdestä niiauksesta kun en malttanut odottaa Peipon istumista, ja yhdestä liian lyhyestä peruutuksen askelesta. Tuo peruutus on ainoa selitettävissä oleva oma virhe, kun Peippo alkoi aukeamaan aika reippaasti. Lisäksi saatiin vielä jokunen -3 ov ja joitain ykkösiä päälle. Kiva juttu oli kun paperiin oli myös usean tehtävän kohdalle laitettu kommentti ”hieno!” Tuomarina oli Iiris Harju. 

o o o

Rallin sääntömuutosten johdosta kaivoin viikko sitten Tompankin naftaliinista. Käytösruutu olisi saattanut olla sille vähän liikaa, mutta nyt kun sitä ei enää ole, treenaillaan nyt senkin kanssa laiskanpulskeasti kohti voittajaa. Tomppa oppi uudet jutut saman tien, tai siis osasi varioida hienosti jo aiemmin oppimaansa, mutta Peipolla on ollut hiukan hankaluuksia. Askelet asentoineen on helppo juttu, kieppiä pitää vielä hiukan  harkata, mutta puolenvaihto perusasennosta toiseen on jostain syystä tosi vaikea oikealta vasemmalle. Sen luulisi olevan helpompi vaihto sinne tuttuun ja turvalliseen, joten olisikohan tässä vaiheessa ehkä hyvä käydä taas hierojalla?

Treenitkin pyörivät onneksi taas yhden Hannelen kurssin verran, ja hyvä kurssi tuntuukin olevan! Tunnit ovat epäsäännöllisesti parin-kolmen viikon välein, ja ekalle kerralle pääsi Tomppa kun Peipon kisat olivat seuraavana päivänä. Ainut huono juttu on, että koiria on kurssilla kahdeksan ja osin tehdään yhtä aikaa, joten pallolla ei paljon palkkailla, ja muutenkin pitää taas olla vähän stressissä ettei kukaan tule Peipposen ilmatilaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s