Puurijärvi – Isosuo

Puurijärven lintutorni on Pohjoismaiden korkeimpia torneja.

Lauantaina poikettiin koko joukkion kanssa Sastamalanreissulta Puurijärvi-Isosuon kansallispuistoon. Isosuolle ehdittiin vasta kuuden jälkeen, joten siellä oli ihanan rauhallista, ja Puurijärvellä ei sitten kahdeksan maissa ollutkaan enää ketään muita. Viimeksi olen käynyt Isosuolla 15 vuotta sitten, ja luultavasti vieläpä noilla samoilla pitkoksillakin, ne kun olivat nyt tosi pahasti lahonneet. Ehjin nilkoin ja tassuin kuitenkin selvittiin, ja pitkältä matkalta puita oli onneksi jo uusittukin.

Matkalla Isosuon lintutornille

Tomppa ja Selma pääsivät käppäilemään lyhyen, 1,6 kilometrin lintutornin kierroksen, ja Peippo pääsi padolle ja kiipeämään Mutilahden torniin, jossa oli niin jyrkät ja kapeat portaat että pelkäsin että Peippo ei enää pääse alas. Hyvin pääsi, tosin en ole ihan varma kävelikö se ne vaiko vieri, tassut kävivät ainakin nopeaan. Padolla oli kaunista, ja kun siellä ei vielä ollut karjaa, päästin Peiponkin hetkeksi irti. Paluumatkalla käveltiin vielä vähän syvemmälle suolle, mutta ilta oli niin pitkällä että toiselle puolelle ei tällä kertaa ehditty.

Puurijärvelle mukaan pääsi Tomppa. Parkkikselta 18 metrin korkuiselle lintutornille oli matkaa vain alle kilometri, ja puolivälissä oli lisäksi tanssilavan kokoinen näköalatasanne. Tasanteelle oli esteetön kulku, ja kävikin mielessä että miten ihana olisi ollut kaapata täti vanhainkodista matkaan ja kärrätä vielä kerran katsomaan auringonlaskua lintujärvelle.

Näköalatasanne

Puurijärven laidunalue ja lintutorni

Lintutornille mentiin lehmälaitumen läpi, ja onneksi aidan piuhoissa ei ollut vielä sähköä, Tomppa olisi muuten saanut tällit. Laidunalue oli ihan Puurijärven rannassa, ja reitti tornille oli tosi nätti. Torni oli niin korkea että Tomppa sai jäädä odottelemaan tukevasti maankamaralle, ja itsekin välttelin rappusissa maahan katsomista. Näköala olikin sitten ihan huikea, joten taas kannatti uhmata korkeanpaikankammoa.

Parasta reissussa oli Mutilahden pato ja Puurijärven torni, jonka olen edellisellä reissulla ohittanut siksi kun siellä ei ole varsinaisesti käveltävää. Muistelisin että Isosuon toisella laidalla olevalla nuotiopaikalla on myös nättiä, täytyy ehkä käydä verestämässä jossain vaiheessa.

Peippo odottaa Mutilahden tornin keskitasanteella. Mukavaa kun on retkikaveri, jota ei pienet kiipeämiset huimaa. 🙂

Mutilahden lintutornista on näkymä padolle.

Isosuon lintutornista

o o o

Treenitkin pitää vielä päivittää. Virven kurssin päätöskerralla liikkeinä olivat tunnari, ruutu ja paikkikset. Tunnarissa kävi eka yrittämällä fiba ja toi väärän, toinen yritys oli hyvä. Pitäisi muistaa joka viikko pyytää vieraita ihmisiä käpälöimään meidän keppejä, että päästäisiin useammin harjoittelemaan vieraita hajuja. Ruutukaan ei ihan nappiin mennyt, mutta saatiin kuitenkin aikaiseksi hyviä toistoja, ja lähileikkikin onnistui hyvin. Paikkis tehtiin ensin PK-paikkiksena, ja sitten oman vuoron lopuksi Virven Viktorin kanssa. Peipolle oli ihan kauhea paikka, kun yht’äkkiä tuli vieras koira tyhjälle kentälle, mutta nopeasti se onneksi sai hermonsa suht hallintaan, ja paikallaolo piilossa oli hyvä. Sen jälkeen vielä tepasteltiin peräkanaa ympäri kenttää Viktorin kanssa, kun Peipolle on tosi vaikeaa jos joku kulkee sen takana. Ja niinhän kokeessa kehään mennessä useimmiten ikävä kyllä tapahtuu.

Kevään mittaan olen kuullut monenkin eri ihmisen sanovan että liioittelen Peipon hankaluutta, ja saanut kehuja siitä miten kuuliainen se on ja miten hyvin hallinnassa. Peipon kanssa on tehty hirveästi töitä, ja osaan jo hyvin arvioida mihin se pystyy ja mihin ei, enkä tietenkään halua ylittää sen kanssa rähinöintikynnystä – mikä on ihan turhan matala edelleen. Paitsi että se on muille epäreilua jos joku rähinöi, meiltä loppuisivat myös treenikaverit hyvin nopeasti jos en olisi sen kanssa varovainen. Kokeessahan on sitten vielä paljon vaikeampi kontrolloida tilanteita, ja kun päälle lisätään oma jännitys, niin ihan vielä ei voittajaan uskalleta mennä vaikka Virve sinne meitä jo patistikin. Peippo kuitenkin kiihtyy edelleen tosi paljon vieraista koirista, eikä hallinta ole omaan makuun vielä läheskään tarpeeksi hyvä. Mistään luottamuspulastahan ei ole kysymys, eihän voi sanoa ettei koiraan voi luottaa jos kerran etukäteen tietää että tietyt tilanteet ovat sille vaikeita.

o o o

Keskiviikkotokoissa oli taas niin kivaa, että harmitti ihan kun en ottanut kesäksi paikkaa. Tehtiin tunnaria (Kati hajusti ja Nina liikkuroi), kaukoja Nina takapalkkaamassa ja yksi hieno ruutu targetille. Peippo on ollut koko kevään ihan hurjan hyvässä moodissa, kyllä sen kanssa vaan on kiva treenata silloin kun se on kunnossa ja hyvävointinen!

o o o

Torstaina saatiin neljäs peräkkäinen vieras jälki, kun Essi ja Mari kävivät. Ajattelin että tehdään Peipolle lyhyt ja helppo jälki, kun edellinen oli niin työläs, mutta jäljenteossa kävikin pieni fiba ja siitä tuli muodoltaan tosi kapea laatikko. Kun ei olla kokeisiin juuri nyt menossa niin ajettiin se kuitenkin pois, ja luulen että puolivälin jälkeen tullut hukka johtui ennemminkin polulla olleesta harhasta kuin jäljen muodosta. Mutta taas siis hetkeksi eksyttiin! Vaikka on tosi kiva, että Peippo osaa hienosti etsiä itsensä takaisin jäljelle – nytkin se eteni takajälkeä niin pitkälle että risteyskohta vanhempaan eli oikeaan jälkeen tuli vastaan – niin olisi kiva jos vaihteeksi pysyttäisiin koko matka jäljellä. Keppejä oli vain yksi kun jäljentekijä oli ajatellut tekevänsä meille uuden jäljen, ja se siis löydettiin kyllä. Tämän vuoden kahdeksasta jäljestä vain yhdeltä on jäänyt keppejä löytymättä!

o o o

Perjantaina Peippo kävi osteopaatilla oman mielenrauhani vuoksi, ja kaikki oli enemmän tai vähemmän kunnossa. Se sama vasen nivunen jumitti, mutta ei mitenkään hirveästi. Käynti oli kyllä rahan ja vaivan arvoinen, kun 45 minuuttia puhuttiin ihmisten ja koirien selkävaivoista, core-hysterian turhuudesta, ja siitä että ylenmääräinen varominen ja hoitaminen on enemmän tai vähemmän turhaa. Kaikilla fyssareilla, hierojilla sun muilla on aina omat mielipiteet, mutta mieluiten tietenkin ostan tämän. Jerry sanoi myös, että jos riviin laitetaan viisi alan ammattilaista ja käsketään tutkia koira, kaikki löytävät eri viat. No, tästä voidaan päätellä että ollaan hyvässä hoidossa, kun meidän hieroja, fysioterapeutti ja osteopaatti ovat kaikki bonganneet tuon saman nivusjumin.

Peipolla on ollut hyppäämisessä vähän epävarmuutta lähinnä kapulan kanssa palatessa, mutta niin kuin vähän arvelinkin niin epävarmuus johtunee enimmäkseen päästä eikä fysiikasta. Nyt voidaan siis kuitenkin alkaa tätäkin työstää ihan reilusti kun kerran Peippo on fyysisesti kunnossa. Luulen että kapula suussa hyppäämisen vaikeus voi johtua myös huonosta otteesta. Katsotaan miten saadaan hommaa etenemään.

o o o

Kerrankin sain eteenmenopallon piilotetuksi niin hyvin, että Peipolla ei ollut mitään hajua liikkeestä ennen kuin lähetin sen. Ihan hyvin siis näköjään irtoaa ilman virittelyjäkin.

Lauantain reissulla poikettiin Peipon kanssa Kirstulaan tekemään noutoa isolla kapulallla, jäävät ja paikallaolo. Ekan kerran pitkästä aikaa tuli tosi hyvä fiilis, semmoinen että kyllä me tää osataan. Sunnuntaina tehtiin sitten Järvenpäässä melkein kaikki loput, eli a-nouto ja eteenmeno, vähän seuraamista, pikkuisen jääviä, ja 7 minuutin paikallaolo. Vaikka Peippo on klipattu, se tuntui kärsivän aika paljon nopeasti lämmenneestä (taisi olla peräti 15° 😀 ) ilmasta. En halua edes kuvitella miten kuumissaan se olisi siinä pitkässä karvassaan, kyllä tuo sen klippaaminen oli taas ihan paikallaan.

Lyhyt video pallorallin loppupäästä. Tätä ennen oli jo jokunen kierros vedetty. 🙂 Sattuneesta syystä me ei harkata eteenmenoa ellei kenttä ole tyhjä.

o o o

Tylsempiä juttuja on sitten se, että Peipolla on ensi perjantaina lääkäri. Epäilen, että sillä on joku roska korvassa, kun se ravistelee ja rapsuttaa nimenomaan sitä tervettä vasenta korvaa. Pesut ja lääkkeet eivät auta, tosin luulen että yhdellä huljuttelulla korvasta putkahti pieni korrenpalanen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s